Muu­ta­ma viik­ko sit­ten koin jär­ky­tyk­sen, kun Fa­ce­book- ja nuo­ruu­den ys­tä­vä­ni ker­toi avoi­mes­ti omal­la sei­näl­lään rin­ta­syö­pä­di­ag­noo­sis­taan. Jär­ky­tys oli kos­ke­tel­ta­vaa, sil­lä moni hä­nen ys­tä­vän­sä kir­joit­ti tsemp­pe­jä so­mes­sa ja lä­het­ti ter­vei­siä. Asia kos­ket­ti ja lait­toi mi­nut ja mo­net muut­kin ajat­te­le­maan. Nämä omat aja­tuk­se­ni sai­vat mi­nut ky­sy­mään, et­tä ker­toi­si­ko ys­tä­vä­ni tun­te­muk­sis­taan mi­nul­le ja sitä kaut­ta muil­le­kin.