An­ni­na Lön­n­berg

– In­to oli mi­nun pe­las­tuk­se­ni, kun­nia ja kii­tos hä­nel­le, to­te­aa per­jan­tai­na Ru­dan­maan ui­ma­ran­nan­tiel­tä löy­ty­nyt ikäih­mi­nen kii­tol­li­se­na.

Ikäih­mi­nen oli läh­te­nyt ul­koi­le­maan ja päät­tä­nyt käy­dä ui­ma­ran­nal­la. Tie ei kui­ten­kaan ol­lut au­rat­tu ja hän kaa­tui park­ki­pai­kal­la, ei­kä pääs­syt enää ylös. Tah­don­voi­mal­la hän al­koi raa­hau­tua koh­ti La­vi­an­tie­tä pääs­täk­seen pa­rem­min ih­mis­ten il­moil­le.

Muu­ta­ma tun­ti van­huk­sen kaa­tu­mi­sen jäl­keen Ru­dan­maas­sa mök­kei­le­vä 8-vuo­ti­as In­to-kul­tai­ne­nou­ta­ja oli läh­te­nyt omis­ta­jan­sa Jou­ni Luo­man kans­sa jo päi­vän toi­sel­le len­kil­le il­ta­päi­vä­kol­men ai­koi­hin.

– Läh­dim­me kä­ve­le­mään La­vi­an­tie­tä pit­kin aja­tuk­se­na men­nä ihan eri paik­kaan kuin se mi­hin pää­dyim­me. Ui­ma­ran­nan­tien ris­teyk­ses­sä koi­ra al­koi ko­vas­ti ve­tää ran­nan suun­taan. Pääs­tin In­ton kul­ke­maan va­paa­na, ja läh­din pe­rään. Huo­ma­sin, et­tä In­to oli löy­tä­nyt tiel­tä han­gel­ta van­huk­sen, ja pyy­te­lin ko­vas­ti an­teek­si, jos koi­ra oli hä­net kaa­ta­nut. Van­hus to­te­si, et­tä ei ole kaa­ta­nut, vaan, et­tä hän on yrit­tä­nyt pääs­tä raa­hau­tu­mal­la ta­kai­sin tiel­le, Jou­ni Luo­ma ker­taa per­jan­tai­päi­vän ta­pah­tu­mia.

Luo­ma yrit­ti saa­da van­hus­ta pys­tyyn ja kä­ve­le­mään, mut­ta se ei on­nis­tu­nut. Niin­pä hän haki ui­ma­ran­nan ka­tok­ses­ta siel­lä ole­via tyy­ny­jä, jot­ka aset­ti kaa­tu­neen al­le ja aset­ti myös oman tak­kin­sa läm­mit­tääk­seen kaa­tu­nut­ta.

– Van­hus oli maan­nut lu­mes­sa jo use­am­man tun­nin ja hän oli vi­luis­saan. Sen jäl­keen yri­tin pääs­tä hä­tä­nu­me­roon pu­he­li­men 112-so­vel­luk­sen kaut­ta, mut­ta se ei on­nis­tu­nut. Suo­ra pu­he­lu sen si­jaan on­nis­tui ja pai­kal­le tuli en­si­hoi­to­hen­ki­lö­kun­taa, joka lait­toi kaa­tu­neel­le ava­ruus­peit­to­ja. Hie­man sen jäl­keen saa­tiin pai­kal­le mön­ki­jä, jon­ka avul­la kaa­tu­nut saa­tiin toi­mi­tet­tua hoi­toon ja tur­vaan, Luo­ma to­te­aa.

Into on nimensä mukaan innokas. Se touhuaa omistajiensa Hanna-Leena ja Jouni Luoman mukana mökillä koko ajan. Jounia se ei päästä kovinkaan pitkälle, vaan seuraa isäntäänsä koko ajan. Rudanmaan uimarannalla Jouni ja Into lenkkeilevät lähes päivittäin.

Annina Lönnberg

Po­ri­lai­set Jou­ni ja Han­na-Lee­na Luo­ma ker­to­vat koi­ran­sa In­ton ole­van erit­täin ih­mis­ra­kas ja in­no­kas tou­hu­a­maan kaik­kea.

– Tä­män ta­pauk­sen jäl­keen on it­sel­lä­kin tur­val­li­sem­pi olo, et­tä sen vais­to toi­mii, vaik­ka se muu­ten on­kin ihan täy­sin seu­ra­koi­ra. In­ton kans­sa ei ole sen kum­mem­min muu­ta har­ras­tet­tu kuin lenk­keil­ty. Ruo­an pe­rään se yleen­sä on, In­ton omis­ta­jat ker­toi­vat.

In­to on per­heen kol­mas koi­ra.

– Ai­em­min meil­lä on ol­lut niin sa­not­tu­ja res­cue-koi­ria. In­to tuli pen­tu­na meil­le ja on to­del­la va­loit­ta­nut mei­dät ja las­ten­lap­sem­me. Hie­no koi­ra, kun sii­hen voi luot­taa joka ta­val­la, vaik­ka se on­kin vä­hän oma­päi­nen. Toi­saal­ta oma­päi­syy­del­lään se van­huk­sen­kin löy­si, kun se päät­ti läh­teä eri suun­taan, kuin oli tar­koi­tus, Luo­mat ke­hu­vat.