Sii­kais­ten kun­nan­joh­ta­ja Heli Kas­ki­luo­to et­sii Sii­kais­ten Päi­vil­lä jär­jes­tet­tä­vään tans­si­no­pe­tuk­seen tans­si­pa­rik­seen roh­ke­aa par­ket­tien par­ta­höy­lää.

Lau­an­tai­na 8. ke­sä­kuu­ta jär­jes­te­tään jäl­leen pe­rin­tei­nen ke­sä­ta­pah­tu­ma Sii­kais­ten Päi­vät Sii­kai­sis­sa. Ta­pah­tu­ma-alu­ee­na toi­mii Ete­lä­pään mat­kai­lu­kes­kuk­sen ym­pä­ris­tö. To­ri­ta­pah­tu­ma al­kaa kel­lo 12.00 ja oh­jel­maa riit­tää noin kel­lo 18.00 as­ti.

Sii­kais­ten Päi­vien ran­ta­la­va­tans­seil­le tah­te­ja tu­lee tar­joi­le­maan tun­net­tu Yö­lin­tu-yh­tye. Ta­pah­tu­man ajak­si ra­ken­tuu Sii­kais­jär­ven ran­nan tun­tu­maan tans­si­la­va, mis­sä voi lait­taa ja­lal­la ko­re­as­ti Yö­lin­nun tah­dis­sa. Lu­vas­sa on myös tans­si­no­pe­tus­ta fok­sis­ta, fus­kus­ta ja hum­pas­ta en­nen Yö­lin­nun keik­kaa.

Kun­nan­joh­ta­ja Heli Kas­ki­luo­to kai­pai­lee­kin Sii­kais­ten Päi­vil­lä jär­jes­tet­tä­vään tans­si­no­pe­tuk­seen tans­si­pa­rik­seen roh­ke­aa par­ket­tien par­ta­höy­lää. Pie­ne­nä va­roi­tuk­sen sa­na­na mai­nit­ta­koon, et­tä as­ke­leet ovat hä­nel­lä täy­sin ha­ku­ses­sa, ja op­pi­mi­sin­toa löy­tyy enem­män kuin ryt­mi­ta­jua.

– Mis­tä tämä kaik­ki läh­ti­kään…haus­kas­ta työ­pai­kan kah­vi­pöy­tä­kes­kus­te­lus­ta, jos­sa sen si­jaan, et­tä oli­sim­me ke­hu­neet it­se­äm­me tai toi­si­am­me, poh­dim­me mis­sä ku­kin oli um­pi­sur­kea, sel­lai­nen et­tei edes har­joit­te­lul­la tule kuin sut­ta ja se­kun­daa.

– Ker­roin työ­ka­ve­reil­le­ni, mi­ten voin­kin ol­la niin huo­no tans­si­ja. Nyt pu­hu­taan siis suo­ma­lai­sil­le­kin rak­kaas­ta la­va­tans­si­tai­dos­ta ei­kä sii­tä, kun hyt­ky­mään dis­ko­mu­sii­kin tah­dis­sa tans­si­lat­ti­al­la.

– Olen jos­kus nuo­rem­pa­na koit­ta­nut har­joi­tel­la joi­ta­kin pe­ru­sas­ke­lia. Toi­vo­ton­ta, kiu­sal­lis­ta ja nuo­res­ta He­lis­tä ”Ihan tyh­mää”. Mi­nul­la on tä­hän ryt­mi­ta­jut­to­muu­tee­ni kui­ten­kin pe­rus­te­lu: Lap­se­na mi­nus­ta oli tul­la va­sen­kä­ti­nen, mut­ta mi­nus­ta kui­ten­kin ope­tet­tiin oi­ke­a­kä­ti­nen ja lop­pu­tu­los on se, et­ten tänä päi­vä­nä ero­ta oi­ke­aa va­sem­mas­ta ja ajat­te­li­sin tä­män sot­ke­neen myös ole­mat­to­man ryt­mi­ta­ju­ni.

– Nyt siis ol­laan niin sa­no­tus­ti bo­xin ul­ko­puo­lel­la kau­ka­na mu­ka­vuu­sa­lu­eel­ta­ni ja luul­ta­vas­ti to­de­taan tans­si­tun­nin jäl­keen, et­tä vaik­ka kuin­ka har­joit­te­let, olet ihan sur­kea.

Eri­tyis­mai­nin­ta sil­le oman elä­män­sä su­per­san­ka­ril­le, joka luu­lee, et­tä hän opet­taa mi­nut tans­si­maan ja tans­si­taan vie­lä ylei­sön edes­sä. Mi­tä­hän tä­hän tu­le­vaan esi­tyk­seen mah­tai­si sa­noa tans­si­tuo­ma­ri Jor­ma Uo­ti­nen?, nau­raa Heli.

Tans­si­pa­rik­si pää­set il­moit­tau­tu­maan täs­tä!