PO­MARK­KU

Rai­mo Leh­to­sen maa­laa­ma tau­lu luo­vu­tet­tiin Po­mar­kun Py­ryn kau­den vii­mei­ses­sä ko­ti­ot­te­lus­sa 12. elo­kuu­ta.

Vuo­si­na 1955–1970 Po­mar­kun Py­rys­sä pe­sä­pal­loa pe­lan­neen Rai­mo Leh­to­sen maa­laus on kun­ni­a­no­soi­tus seu­ra­työl­le ja jouk­ku­e­to­ve­reil­le.

– Tau­lus­sa on kak­si loh­koa, jos­sa alin ku­vaa kent­tää ja ylin muu­ta pe­liin liit­ty­vää toi­min­taa. Ken­täl­lä on 9 pe­laa­jaa ja 3 jo­ke­ria. Jo­kai­nen ym­py­rä on hie­man eri­lai­nen, ku­ten ai­na pe­laa­jat­kin. Kes­kel­lä on täh­ti, jo­kai­nen ha­lu­aa ai­na lois­taa par­haan­sa mu­kaan pe­leis­sä, hän ker­too.

– Vii­vas­tot sym­bo­loi­vat sään­nök­siä, joi­den kaut­ta pe­liä pe­la­taan. Ala­o­san aal­to­vii­va ku­vaa maan­pin­taa. On hyvä muis­taa, mis­tä pon­nis­te­taan ja mil­lä eh­doil­la pe­la­taan. Orans­si aal­to­vii­va ku­vaa yh­teis­tä ta­voi­tet­ta, jo­hon jo­kai­nen si­tou­tuu. Pe­laa­jia yh­dis­tää pal­lo­ket­ju. Sil­lä ku­vaan pe­laa­jien riip­pu­vuut­ta toi­sis­taan. Yk­sin et ole mi­tään, jouk­ku­ee­na voi­te­taan ja jos­kus myös hä­vi­tään. Va­sem­man nur­kan ril­li­päät ovat kat­so­jia. Sa­mal­la ne ku­vaa­vat 4+4 vuo­ro­pa­re­ja sisä- ja ul­ko­vuo­roi­neen. Mu­ka­na on myös su­per­vuo­ro ja mah­dol­li­set ko­tiu­tus­kil­pai­lut. Vas­ta kun tu­los on sel­vil­lä, kuu­luu kol­me vi­hel­lys­tä, ne­kin ku­vas­sa.

Ku­vas­sa pol­vei­lee pu­nai­nen lan­ka.

– Se on tar­peen, sil­lä jos ei ym­mär­rä pe­sik­sen hie­nouk­sia, ei myös­kään osaa sii­tä naut­tia pe­laa­ja­na ei­ka kat­so­ja­na. Yl­hääl­lä on si­ni­nen aal­to­vii­va. Pe­laa­jal­le vain tai­vas on ra­ja­na. Jos on ky­ky­jä, nou­see kyl­lä ar­vos­tuk­ses­sa hui­pul­le saak­ka. Jos jos­kus pää­see hui­pul­le, pi­tää muis­taa, et­tä olet mo­nen nuo­ren ido­li ja esi­merk­ki. Elä siis oi­ke­al­la ole­vien ra­joi­tus­ten si­säl­lä. Esiin­ny hy­vän ta­van mu­kai­ses­ti ja pysy kai­dal­la tiel­lä. Muis­ta, et­tä pe­sis on kan­sal­lis­pe­li. Sitä ku­vaa­vat kie­lot, joka on niin ikään kan­sal­lis­kuk­kam­me. Tär­ke­ää on siis pe­lis­sä viih­ty­mi­nen ja sii­tä saa­ta­vat elä­myk­set. Ne val­taa­vat oi­ke­an puo­len ku­vas­ta­ni. Jos ei pe­lis­sä viih­dy, ei pe­li­kään luon­nis­tu. Myös­kään kat­so­jia ei tule kat­so­maan toi­sar­voi­sia pe­le­jä. Esa A.W. Ran­ta­la huu­si usein: ”pe­sä­pal­lo­ken­täl­lä on ai­na kiru”. Kat­so­jan sil­mis­sä pi­tää ai­na ta­pah­tua! Täs­sä ku­vas­sa­ni ta­pah­tuu!, to­te­aa Rai­mo Leh­to­nen.