Metsästen haave toteutui Pomarkussa
Kirsi ja Markku Metsänen kasvattavat emolehmiä ja viljelevät niille ruohoa ja viljaa. Vielä kuitenkin molemmat käyvät tilan ulkopuolella töissä
Annina Ruokoski
POMARKKU
Joulukuussa pomarkkulaistuneen Kirsi ja Markku Metsäsen haave toteutui vihdoinkin. Sillä he pääsivät aloittamaan maatilallisina ja karjankasvattajina tuolloin.
Kirsin enon Jouko Valkamaan tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos ja Metsäset ottivat tilan hoitoonsa.
– Alun perin tämä on ollut minun haaveeni. Olen jo nuoresta lähtien haaveillut, että saisin maatilan ja sinne eläimiä. Olenkin ollut täällä enon tilalla nuorena kesäisin auttelemassa, Kirsi toteaa.
– Kyllä se minullakin nuorena oli mielessä, joten kun sukupolvenvaihdoksesta alettiin puhua, en laittanut lainkaan hanttiin, Markku jatkaa.
Pariskunnan tila sijaitsee Karikorvessa ja tilalla asustaa perheen vanhempien lisäksi lapset 3-vuotias poika ja 5-vuotias tytär. Perhe muutti Pomarkkuun Eurajoelta ja ainakin ensimmäisten kuukausien aikana kylä on tuntunut kodilta.
– Harva nuori perhe enää lähtee tällaiseen, mutta meille tämä tuntuu oikealta ratkaisulta. Tällä on lapsille tilaa temmeltää ja touhuta ja itsekin saa nauttia rauhasta, Metsäset miettivät.
Joulukuun muuton jälkeen perheen eläinkatras on kasvanut 58 lehmällä ja vasikalla. Tammikuun 13. päivänä Karikorventien varren tilalle saatiin ensimmäiset lehmät. Vanha isäntä oli joutunut luopumaan lehmistä vuonna 2020.
– Siitä ei ollut vielä kovin pitkä aika, joten eläinten hankkiminen pihattoon oli helppoa. Ensimmäiset lehmät tulivat Pohjanmaalta lopettaneelta tilalta. Niistä 21 tuli tiineinä.
Päitä on nyt 58 ja ensi keväänä pitäisi 31:n lehmän poikia. Niistä jätetään yksi siitossonni laumaan. Tällä hetkellä sonneja on yksi, Markku Metsänen kertoo.
Metsästen lehmät ovat charolais-herefordin risteytyksiä pääasiassa. Tämän vuoden keväällä syntyneet vasikat ovat puhtaita charolaisia. Ja ensi keväänä syntyy myös simmentaleja.
Ensimmäiseen poikimiseen Metsäset pääsivät osallistumaan vähän yllättäen jo maaliskuun alkupuolella.
– Se tapahtui ihan ilman merkkejä, vähän jouduimme auttamaan. Suuri osa muista lehmistä poiki vasta huhti-toukokuussa.
Tuoreet karjatilalliset hyödyntävät nykytekniikkaa pihatossaan, sillä sinne on asetettu valvontakamera, jotta kotoa voi sisältä helposti tarkkailla, jos siellä sattuu jotain.
– Tokihan se maksoi, mutta kyllä se itsensä maksaa takaisin. Jo tässä keväällä näimme kamerasta, että yhdellä vasikalla oli jalka poikki ja miten se tapahtui. Pääsimme heti auttamaan, vaikka valitettavasti sen elämä päättyikin siihen.
Sekä Markku että Kirsi käyvät tällä hetkellä vielä tilan ulkopuolella töissä. Kirsi on aloittamassa Eurassa lypsykarjatilalla työskentelyn ja Markku pyörittää omaa maalausalan yritystään. Hänen yrityksensä on erikoistunut muovimattojen asennukseen. Kirsi on aiemmin työskennellyt kaupan alalla.
– Tämä tilan pidon haave toteutui jo, mutta isompi haave olisi tietenkin, että voisimme molemmat työllistyä täällä ja elää pelkästään tällä. Se tosin taitaa olla nykypäivänä vähän hankalaa, mutta uusia tavoitteita on asetettava. Se tosin vaatisi teoriassa ainakin satapäistä emoa ja lisäksi nuorkarjaa, pariskunta naurahtaa.
Metsäset ovat onnekkaita, sillä tilan entinen isäntä auttaa heitä mielellään ja onkin ollut monessa kohtaa korvaamaton.
– Opiskelin myös maatalousalan perustutkinnon Kokemäellä. Vanhan isännän kokemukset ja opit tulevat silti tarpeeseen.
Metsäset ovat tyytyväisiä valintaansa, vaikka he tietävätkin, että työtä riittää tauotta. Sen lisäksi, että lehmät tarvitsevat ruokintaa ja laitumellakin pitää käydä lisäämässä heille vettä, on myös metsätöitä ja koneiden huoltoja. Pellot ovat nurmella ja viljaakin kasvatetaan omiin tarpeisiin. Ajatuksena olisi, että suurin osa karjan rehusta tulisi omalta pellolta.
– Tekemistä varmasti riittää. Mutta, se oli uskomattoman hieno tunne, kun kesällä avasi aamulla aikaisin makuuhuoneen verhot ja sai katsella lauman touhuja laitumella. Siinä riittää katseltavaa. Iltavillin aikaan vasikat ovat hauskoja, ne juoksevat ympäriinsä ja leikkivät toistensa kanssa. Sitä jaksaa seurata, vaikka kuinka pitkään, Metsäset kertovat.
