An­ni­na Ruo­kos­ki

Po­mark­ku

Kaar­lon ko­ti­ti­lan li­ha­puo­ti avaa oven­sa vi­ral­li­ses­ti en­si vii­kon per­jan­tai­na 6. lo­ka­kuu­ta. Van­haan ait­taan si­sus­tet­tu ti­la­puo­ti si­jait­see Pel­to­maan ti­lal­la ja tar­jo­aa asi­ak­kail­leen Kaar­lo Pel­to­maan it­se kas­vat­ta­maa lä­hi­li­haa pa­kas­tet­tu­na. Va­li­koi­mas­sa on jau­he­li­haa, pais­tia sekä fi­lee­tä.

– Jau­he­li­ha on eh­dot­to­mas­ti ol­lut suo­si­tuin tuo­te. Olen en­nen tä­män puo­din avaa­mis­ta toi­mit­ta­nut asi­ak­kail­le os­tok­sia suo­raan ko­ti­o­vel­le. Se pal­ve­lu jat­kuu edel­leen­kin. Puo­ti on au­ki per­jan­tai­sin kel­lo 16–18 ja lau­an­tai­sin kel­lo 11–13 ym­pä­ri vuo­den, Pel­to­maa ker­too.

Pel­to­maan li­ha­puo­din liha on val­miik­si va­kuu­miin pa­kat­tua ja pa­kas­tet­tua.

– Eläi­met teu­ras­te­taan Vuo­ren­maan ti­la­teu­ras­ta­mol­la ja siel­lä liha pa­kas­te­taan heti tuo­ree­na, jo­ten säi­ly­mi­sa­jat­kin ovat pit­kiä.

Eläi­met läh­te­vät Pel­to­maan ti­lal­ta teu­ras­ta­moon ja noin vii­kon ku­lut­tua sii­tä liha pa­laa myy­mä­lään val­miik­si pa­kas­tet­tu­na.

– Pais­teil­le ja fi­leil­le saa­daan vuo­den säi­ly­vyys. Jau­he­li­han säi­ly­vyys on puo­li vuot­ta. Kun eläin on teu­ras­tet­tu, li­hat riip­pu­vat noin vii­kon­lo­pun yli ja sen jäl­keen liha lei­ka­taan ja lai­te­taan suo­raan pa­kas­ti­meen.

Suo­si­tuin­ta Pel­to­maan mu­kaan on jau­he­li­ha, joka on puh­taak­si lei­kat­tu­na erit­täin eh­taa ta­va­raa.

– Sii­tä saa teh­tyä hel­pos­ti vaik­ka­pa jau­he­li­ha­pih­ve­jä il­man si­de­ai­nei­ta, sil­lä se py­syy hie­nos­ti ka­sas­sa. Pais­tin ar­vos­tus on va­li­tet­ta­vas­ti ali­ar­vos­tet­tua, vaik­ka sii­tä­kin saa erit­täin hy­vää. Vai­mo­ni Eli­na juu­ri yl­lät­ti pais­til­la, luu­lin it­se­kin en­sin, et­tä oli ky­sees­sä fi­lee.

Pel­to­maa ha­lu­aa tar­jo­ta asi­ak­kail­leen li­haa suo­raan ti­lal­ta, jot­ta ih­mi­set tie­täi­si­vät, mis­tä liha on pe­räi­sin.

– Tuol­la se kas­vaa ti­la­puo­din ta­ka­na ole­vas­sa na­ve­tas­sa Po­mar­kun Kiil­hol­mas­sa. Vä­li­kä­siä tuot­ta­jal­ta suo­raan asi­ak­kai­den ruo­ka­pöy­tään ei ole mon­ta, mikä on­kin yk­si mi­nun pe­ri­aat­tee­ni. Ha­lu­an tar­jo­ta tuot­ta­mal­le­ni ruo­al­le mah­dol­li­sim­man ly­hy­en ket­jun. Asi­ak­kaat tie­tä­vät, kuka hei­dän ruo­kan­sa kas­vat­taa, Pel­to­maa to­te­aa.

Kaar­lo on ol­lut täys­päi­väi­se­nä maa­ta­lou­sy­rit­tä­jä­nä nyt noin vii­si vuot­ta Po­mar­kun Kiil­hol­mas­sa. Tila on ol­lut su­vun omis­tuk­ses­sa 1930-lu­vul­ta saak­ka Kaar­lon isoi­sän Ar­von vil­jel­les­sä ai­koi­naan pel­to­ja.

– Isä­ni ei enää vil­jel­lyt muu­ta kuin har­ras­tuk­sek­si, mut­ta vel­je­ni Mat­ti al­koi pi­tää ti­laa vuon­na 2010 ja minä se­kaan­nuin mu­kaan muu­ta­ma vuo­si sit­ten, Kaar­lo nau­rah­taa.

Aluk­si Kaar­lo hoi­ti maa­ti­laa met­sän­hoi­ta­jan työn ohes­sa, kun­nes uu­den na­ve­tan ra­ken­ta­mi­sen jäl­keen ja eläin­mää­rän kas­va­mi­sen myö­tä maa­ti­lan hoi­to al­koi vie­mään niin pal­jon ai­kaa, et­tä hä­nen oli pak­ko jät­täy­tyä pois päi­vä­työs­tä.

– Sy­dä­me­ni veti maa­ta­lou­sy­rit­tä­jäk­si. Täs­sä työs­sä yh­dis­tyy kaik­ki, mis­tä pi­dän; eläin­ten hoi­to, maa­ta­lous ja yrit­tä­jyys. Tyk­kä­sin kyl­lä päi­vä­töis­tä­kin, mo­lem­mis­sa töis­sä on puo­len­sa, mut­ta elä­mä on va­lin­to­ja, Kaar­lo poh­tii, ei­kä kadu het­ke­ä­kään pää­tös­tään läh­teä yrit­tä­jäk­si.