Maa­rit Kaut­to

NOOR­MARK­KU

Noor­mark­ku­lai­set Tuu­la Man­sik­ka ja Mar­ja Jo­en­suu asu­vat yk­sin. Mo­lem­mil­la on lap­sia ja las­ten­lap­sia ja ys­tä­viä, ei­vät­kä he tun­ne it­se­ään var­si­nai­ses­ti yk­si­näi­sik­si, mut­ta sil­ti il­lat voi­vat jos­kus ol­la to­del­la pit­kiä, kun jut­tu­ka­ve­ria ei ole.

Tuu­la jäi les­kek­si 19 vuot­ta sit­ten ja on sii­tä läh­tien asu­nut yk­sin.

– Mie­he­ni Han­nun kuol­tua poi­ka läh­ti ar­mei­jaan ja kah­del­la tyt­tä­rel­lä­kin oli jo omat elä­män­sä. Oli­han se aluk­si ou­toa, kun koti hil­je­ni.

– Toi­saal­ta nau­tin sii­tä, et­tä voin ol­la it­sek­se­ni ja teh­dä, mitä ha­lu­an tai ol­la te­ke­mät­tä, mut­ta toi­si­naan se myös ah­dis­taa. Var­sin­kin ikään­ty­es­sä al­kaa mie­leen nous­ta aja­tuk­sia sii­tä, et­tä mitä jos jo­ta­kin sat­tuu, ei­kä ko­to­na ole ke­tään aut­ta­mas­sa.

– Tot­ta­kai lap­set ja lap­sen­lap­set käy­vät ja mi­nul­la on ys­tä­viä, mut­ta sil­ti jää mel­ko pal­jon ai­kaa ol­la it­sek­seen. Var­sin­kin syk­syi­sin ja tal­vi­sin, kun il­lat ovat pi­mei­tä, tun­tuu vä­lil­lä, et­tä on to­taa­li­sen yk­sin maa­il­mas­sa. On­nek­si mi­nul­la on kak­si kis­saa, jot­ka ovat erit­täin tär­kei­tä ja niis­tä on seu­raa, Tuu­la jut­te­lee.

Mar­ja on eron­nut ja on asu­nut it­sek­seen vuo­des­ta 2000 läh­tien.

Mar­jal­la on kol­me ty­tär­tä ja kah­dek­san las­ten­las­ta. Hä­nel­lä on myös mies­ka­ve­ri, joka kui­ten­kin asuu omas­sa asun­nos­saan ja jota Mar­ja ta­paa sil­loin täl­löin.

– Päi­vät su­ju­vat hy­vin. Ta­paan ys­tä­viä ja käyn har­ras­tuk­sis­sa, ku­ten ku­don­ta­pii­ris­sä ja ve­si­jum­pas­sa Meri-Po­rin ui­ma­hal­lis­sa. Mut­ta mi­nul­le­kin il­lat ovat vä­lil­lä vai­kei­ta, kun ei te­le­vi­si­os­ta tule mi­tään kiin­nos­ta­vaa, ei­kä kä­si­töi­den te­ke­mi­nen­kään ai­na in­nos­ta. Sil­loin tar­tun kän­nyk­kään ja soi­tan vaik­ka­pa Tuu­lal­le, Mar­ja hy­myi­lee.

Mar­ja ja Tuu­la ovat ys­tä­viä ja tu­ke­vat toi­nen tois­taan. Mar­ja myös roh­kai­see Tuu­laa har­ras­tus­ten pa­riin ja hou­kut­te­li hä­net yk­sin asu­vien ryh­mään­kin.

– Mar­ja on se, joka jal­lit­taa mi­nua ve­si­jump­paan ja muu­al­le. Ku­don­ta­pii­riin en vie­lä ole läh­te­nyt, vaik­ka Mar­ja on ko­vas­ti yrit­tä­nyt hou­ku­tel­la. Kä­si­työt ei­vät oi­kein ole mi­nun jut­tu­ni, Tuu­la nau­raa.

Yksin asuvien 10-vuotisjuhlassa nautittiin kakkukahvit. Kuvassa etualalla Tarja Kanerva, Seija Vanhatuuna, Saila Laukkanen, Seija Vikman ja Arvo Lahtinen.

Mar­ja ja Tuu­la käy­vät mo­lem­mat ak­tii­vi­ses­ti Noor­mar­kun seu­ra­kun­nan Yk­sin asu­vien il­lois­sa. Yk­sin asu­vien ver­tais­tu­ki­ryh­mä viet­ti vii­me tors­tai­na 10-vuo­tis­juh­laan­sa seu­ra­kun­ta­ta­lol­la.

– Ryh­mä on to­del­la tär­keä. Tääl­lä ta­paam­me toi­sia sa­mas­sa ti­lan­tees­sa ole­via ja vaih­dam­me kuu­lu­mi­sia. Tätä kaut­ta on tul­lut myös uu­sia ys­tä­viä, nai­set miet­ti­vät.

Yk­sin asu­vat ko­koon­tu­vat ker­ran kuu­kau­des­sa tors­tai­sin. Ve­tä­ji­nä toi­mi­vat ryh­män ai­koi­naan alul­le saat­ta­nut Satu Uu­ta­nie­mi sekä Noor­mar­kun seu­ra­kun­nan di­a­ko­nis­sa Kris­tii­na Jo­hans­son.

Uu­ta­nie­mi on las­ke­nut, et­tä kym­me­nes­sä vuo­des­sa yk­sin asu­vien ryh­mä on viet­tä­nyt ai­kaa yh­des­sä noin 900 tun­tia eli noin kak­si kuu­kaut­ta.

– Olem­me ol­leet läs­nä ja tu­ke­neet toi­nen toi­si­am­me. Kii­tos kai­kil­le sii­tä.

– Meil­lä on vuo­sien var­rel­la ol­lut haus­ko­ja piz­zail­to­ja, pik­ku­jou­lu­ja, luon­to­ret­kiä, nuo­ti­oil­to­ja, jump­paa, kult­tuu­ria ja tai­det­ta, mu­siik­kia ja tee­mail­to­ja eri­lai­sis­ta ai­heis­ta.

Uu­ta­nie­men mu­kaan Yk­sin asu­vien toi­min­taa jat­ke­taan en­ti­seen mal­liin, sil­lä ver­tais­tu­en tar­ve ei ole ka­don­nut min­ne­kään – päin­vas­toin yk­sin asu­vien mää­rä kas­vaa koko ajan.

– Aloit­ta­es­sam­me 10 vuot­ta sit­ten Suo­mes­sa oli 1,2 mil­joo­naa yk­sin asu­vaa, nyt mei­tä on 1,3 mil­joo­naa. Yk­sin asu­vis­ta joka kol­mas on yli 65-vuo­ti­as, mut­ta mer­kil­le­pan­ta­vaa on, et­tä työ­i­käi­siä yk­sin asu­via on jo puo­li mil­joo­naa.

– Po­ris­sa on rei­lut 44 600 asun­to­kun­taa, jois­ta 22 147, eli lä­hes puo­let on yh­den hen­ki­lön asut­ta­mia.

– Yk­sin asu­mi­nen ei vält­tä­mät­tä mer­kit­se yk­si­näi­syyt­tä, mut­ta hy­vin usein si­tä­kin on mu­ka­na. Sik­si täl­lais­ta ryh­mää ja ver­tais­tu­kea tar­vi­taan. Roh­kais­kaa kans­saih­mi­si­än­ne mu­kaan toi­min­taan. Eri­tyi­ses­ti mie­hiä ja nuo­ria kai­va­taan li­sää, Satu Uu­ta­nie­mi ko­ros­ti.