Han­nu Sa­lo­no­ja

NOOR­MARK­KU

Noor­mar­kun seu­ra­kun­nan kirk­ko­her­ra Kari Pent­ti­nen on siir­ty­mäs­sä eläk­keel­le tä­män kuun lo­pus­sa. Vie­lä on toki pal­jon­kin teh­tä­viä, jot­ka pi­tää sitä en­nen hoi­taa. Vel­vol­li­suu­det vie­vät Ka­rin mu­ka­naan. Löy­tyi yh­tei­nen ai­ka ja leh­den toi­mit­ta­ja­na sain ti­lai­suu­den ky­sel­lä, mitä pa­rin­kym­me­nen vuo­den ru­pe­a­ma ak­tii­vi­sen seu­ra­kun­nan kirk­ko­her­ra­na on tuo­nut mu­ka­naan.

– Pääl­lim­mäi­nen aja­tus ja tun­ne on kii­tol­li­suus sii­tä, mitä olen saa­nut työs­sä­ni ko­kea ja teh­dä, ki­teyt­tää kirk­ko­her­ra.

– Seu­ra­kun­ta­lai­set ovat ot­ta­neet vas­taan, muis­ta­neet jat­ku­vin esi­ru­kouk­sin ja tie­tys­ti osal­lis­tu­mal­la ti­lai­suuk­siin. Ru­kouk­set ovat kan­ta­neet. Tie­tys­ti toi­mi­tus­pap­pi­na olen pääs­syt ja­ka­maan sel­lai­sia ulot­tu­vuuk­sia, jois­sa luot­ta­mus kirk­koon on ko­ros­tu­nut. Elä­män kään­ne­koh­dat ovat vain vah­vis­ta­neet tätä suh­det­ta, kos­ka usein pap­pi­na on saa­nut ol­la su­ru­ko­dis­sa en­sim­mäis­ten jou­kos­sa.

Yri­tän ky­sel­lä Ka­ril­ta, mikä on an­ta­nut hä­nel­le roh­keut­ta men­nä sel­lai­seen maas­toon, jos­sa ei ole val­mis­ta kä­si­kir­joi­tus­ta. Het­ken mie­tit­ty­ään saan kuul­la var­sin sel­vän vas­tauk­sen.

– Seu­ra­kun­ta on kut­su­nut tä­hän teh­tä­vään. Ei­kö­hän val­ta­kir­ja toi­mia ole juu­ri täs­sä se kaik­kein oi­kein vas­taus – ”ei ole tar­vin­nut ar­kail­la tai pe­lä­tä, kos­ka luot­ta­mus kan­taa.”

– On voi­nut tu­kea ja loh­dut­taa Ju­ma­lan sa­nal­la. Täs­sä nä­kyy kirk­ko­her­ran oi­keus ja sa­mal­la vel­vol­li­suus toi­mia. Kos­kaan ei ovi ole sul­keu­tu­nut vaan päin­vas­toin: ter­ve­tu­loa. Seu­ra­kun­nan yh­teis­työ ym­pä­ris­tön ih­mis­ten kans­sa on ol­lut hy­vin help­poa. Esi­merk­ki­nä voi mai­ni­ta vuo­sit­tain Ahlst­röm-yh­ty­män jou­lu­kuu­set ja di­a­ko­nia-avus­tuk­set jou­lu­nai­kaan pu­hu­mat­ta­kaan tu­es­ta seu­ra­kun­nan van­husp­ro­jek­til­le.

Täl­lai­sen seu­ra­kun­nan kirk­ko­her­ra jou­tuu työs­sään tuot­ta­maan vii­koit­tain mel­koi­sen mää­rän hal­lin­nol­lis­ten töi­den li­säk­si pu­hei­ta eri ti­lai­suuk­sis­sa. Ky­sy­myk­se­ni on­kin, mis­tä saat tuo­reu­den jut­tui­hi­si, mi­ten val­mis­te­let teh­tä­vät? Ka­ril­la on hy­vin sel­vä vas­taus.

– Luen vii­kon alus­sa teks­tit eri läh­teis­tä; tie­tys­ti Van­han Tes­ta­men­tin teks­tit, Bib­lia heb­rai­cas­ta, Uu­den Tes­ta­men­tin al­ku­kie­lel­lä, koi­nee-krei­kak­si, en­sim­mäi­sen kään­nök­sen la­ti­nak­si eli ver­sio Vul­ga­tan ja eri kom­men­taa­re­ja. Läh­tö­koh­ta pi­tää ot­taa va­ka­vas­ti. Täs­sä saa myös tu­keu­tua sii­hen, et­tä Pyhä Hen­ki luo pa­la­vuu­den.

Työ edel­lyt­tää ai­toa osal­lis­tu­mis­ta kiin­nos­tus­ta ih­mi­siin ja hei­dän ky­sy­mysk­siin­sä – ”saa vaih­taa kuu­lu­mi­sia”.

– Mie­len­kiin­toi­nen vai­he täs­sä teh­tä­väs­sä oli La­vi­an ja Po­mar­kun liit­tä­mi­nen Noor­mark­kuun, syn­tyi uu­sia yh­teyk­siä. Oman li­sän­sä an­ta­vat työ­to­ve­rit – saam­me yh­des­sä suun­ni­tel­la ja to­teut­taa. Seu­ra­kun­ta­yh­ty­män kol­le­gat ovat yh­tei­sö­nä hyvä kump­pa­ni – saa tu­kea.

Noor­mar­kun seu­ra­kun­nal­la on hy­vät toi­mi­ti­lat ja pai­kal­lis­hal­lin­to tu­kee.

– Ai­van oma mer­ki­tyk­sen­sä on ol­lut Mis­sio-kuo­rol­la, jos­sa olen lau­la­nut alus­ta al­ka­en. Jat­kos­sa seu­ra­kun­nal­le tu­lee mur­hei­ta, mi­ten ra­hoi­tus­muu­tos rat­kais­taan, kun ja­ko­pe­rus­te muut­tuu. Ky­sy­mys on­kin, mitä vir­ko­ja vä­hen­ne­tään sii­nä yh­tey­des­sä, kun 30 – 40 tu­hat­ta eu­roa vä­he­nee ta­lou­sar­vi­os­ta. Pe­rus­pe­ri­aat­tees­ta ei luo­vu­ta. Ju­ma­lan­pal­ve­luk­sia ei vä­hen­ne­tä. Ei­kö­hän tä­mä­kin ky­sy­mys ole Ju­ma­lan kä­des­sä, to­te­aa elä­köi­ty­vä kirk­ko­her­ra.