Viimeisin juttu
Kirkkoherra Kari Penttinen on siirtymässä eläkkeelle syyskuun lopussa.
Hannu Salonoja
NOORMARKKU
Noormarkun seurakunnan kirkkoherra Kari Penttinen on siirtymässä eläkkeelle tämän kuun lopussa. Vielä on toki paljonkin tehtäviä, jotka pitää sitä ennen hoitaa. Velvollisuudet vievät Karin mukanaan. Löytyi yhteinen aika ja lehden toimittajana sain tilaisuuden kysellä, mitä parinkymmenen vuoden rupeama aktiivisen seurakunnan kirkkoherrana on tuonut mukanaan.
– Päällimmäinen ajatus ja tunne on kiitollisuus siitä, mitä olen saanut työssäni kokea ja tehdä, kiteyttää kirkkoherra.
– Seurakuntalaiset ovat ottaneet vastaan, muistaneet jatkuvin esirukouksin ja tietysti osallistumalla tilaisuuksiin. Rukoukset ovat kantaneet. Tietysti toimituspappina olen päässyt jakamaan sellaisia ulottuvuuksia, joissa luottamus kirkkoon on korostunut. Elämän käännekohdat ovat vain vahvistaneet tätä suhdetta, koska usein pappina on saanut olla surukodissa ensimmäisten joukossa.
Yritän kysellä Karilta, mikä on antanut hänelle rohkeutta mennä sellaiseen maastoon, jossa ei ole valmista käsikirjoitusta. Hetken mietittyään saan kuulla varsin selvän vastauksen.
– Seurakunta on kutsunut tähän tehtävään. Eiköhän valtakirja toimia ole juuri tässä se kaikkein oikein vastaus – ”ei ole tarvinnut arkailla tai pelätä, koska luottamus kantaa.”
– On voinut tukea ja lohduttaa Jumalan sanalla. Tässä näkyy kirkkoherran oikeus ja samalla velvollisuus toimia. Koskaan ei ovi ole sulkeutunut vaan päinvastoin: tervetuloa. Seurakunnan yhteistyö ympäristön ihmisten kanssa on ollut hyvin helppoa. Esimerkkinä voi mainita vuosittain Ahlström-yhtymän joulukuuset ja diakonia-avustukset joulunaikaan puhumattakaan tuesta seurakunnan vanhusprojektille.
Tällaisen seurakunnan kirkkoherra joutuu työssään tuottamaan viikoittain melkoisen määrän hallinnollisten töiden lisäksi puheita eri tilaisuuksissa. Kysymykseni onkin, mistä saat tuoreuden juttuihisi, miten valmistelet tehtävät? Karilla on hyvin selvä vastaus.
– Luen viikon alussa tekstit eri lähteistä; tietysti Vanhan Testamentin tekstit, Biblia hebraicasta, Uuden Testamentin alkukielellä, koinee-kreikaksi, ensimmäisen käännöksen latinaksi eli versio Vulgatan ja eri kommentaareja. Lähtökohta pitää ottaa vakavasti. Tässä saa myös tukeutua siihen, että Pyhä Henki luo palavuuden.
Työ edellyttää aitoa osallistumista kiinnostusta ihmisiin ja heidän kysymysksiinsä – ”saa vaihtaa kuulumisia”.
– Mielenkiintoinen vaihe tässä tehtävässä oli Lavian ja Pomarkun liittäminen Noormarkkuun, syntyi uusia yhteyksiä. Oman lisänsä antavat työtoverit – saamme yhdessä suunnitella ja toteuttaa. Seurakuntayhtymän kollegat ovat yhteisönä hyvä kumppani – saa tukea.
Noormarkun seurakunnalla on hyvät toimitilat ja paikallishallinto tukee.
– Aivan oma merkityksensä on ollut Missio-kuorolla, jossa olen laulanut alusta alkaen. Jatkossa seurakunnalle tulee murheita, miten rahoitusmuutos ratkaistaan, kun jakoperuste muuttuu. Kysymys onkin, mitä virkoja vähennetään siinä yhteydessä, kun 30 – 40 tuhatta euroa vähenee talousarviosta. Perusperiaatteesta ei luovuta. Jumalanpalveluksia ei vähennetä. Eiköhän tämäkin kysymys ole Jumalan kädessä, toteaa eläköityvä kirkkoherra.