An­ni­na Ruo­kos­ki

Noor­mark­ku

Noor­mark­ku­lais­syn­tyi­sen Tii­na Kat­rii­na Tik­ka­sen toi­nen kau­no­kir­jal­li­nen ro­maa­ni on jul­kais­tu. Toi­nen kir­ja kä­sit­te­lee pa­ri­suh­det­ta ja eri­tyi­ses­ti sitä, mi­ten jos­kus pa­la­vas­ti ra­kas­tu­neet, per­heen­pe­rus­ta­neet hen­ki­löt lo­pul­ta jopa vi­haa­vat toi­si­aan. Kuin­ka pa­ri­suh­de py­syy koos­sa per­he­ar­jen kes­kel­lä. Min­kä­lais­ta val­lan­käyt­töä pa­ri­suh­tees­sa on?

– Mitä sii­nä vä­lis­sä ta­pah­tuu, tämä te­ma­tiik­ka kieh­too mi­nua,Tii­na Kat­rii­na Tik­ka­nen ker­too.

Tik­ka­sen esi­kois­te­os, vuon­na 2020 jul­kais­tu Toi­nen sil­mä kiin­ni oli sekä ar­vos­te­li­joi­den et­tä lu­ki­joi­den kes­kuu­des­sa me­nes­tys.

Tik­ka­nen löy­tää ai­heen­sa kir­joi­hin­sa ar­kie­lä­mäs­tä ja ar­ki­sis­ta asi­ois­ta, sel­lai­ses­ta, mi­hin kuka ta­han­sa meis­tä voi sa­mais­tua.

– Ar­ki ja ta­val­li­suus ovat kieh­to­va ai­he­pii­ri. Mitä ta­pah­tuu, kun toi­nen van­hem­pi al­kaa pu­hua kol­man­nes­ta lap­ses­ta ja toi­nen ei ha­lua enää li­sää huo­leh­dit­ta­vaa. Epä­luot­ta­mus ja ma­ni­pu­loin­ti al­ka­vat jäy­tää pa­ri­suh­det­ta, sa­mal­la ka­to­aa lä­hei­syys. Ero ei kui­ten­kaan tule ky­sy­myk­seen, sil­lä per­heel­lä on kaik­ki hy­vin. Ta­val­li­ses­ta ar­kie­lä­mäs­tä saa pal­jon ai­kaan. Ar­jes­sa ja per­hees­sä ta­pah­tuu pal­jon sel­lai­sia asi­oi­ta, joi­ta on vai­kea sa­noit­taa.

Ei mi­tään hä­tää ker­too re­hel­li­ses­ti ih­mi­sis­tä, sek­su­aa­li­suu­des­ta ja täs­tä päi­väs­tä. Mitä su­ku­puol­ten vä­li­nen tasa-ar­vo tar­koit­taa avi­o­lii­tos­sa ja van­hem­muu­des­sa? Mikä on pa­ri­suh­tees­sa sal­lit­tua, mikä sa­tut­ta­vaa val­lan­käyt­töä? Ro­maa­nis­sa on mu­ka­na myös las­ten nä­kö­kul­ma. Mi­ten van­hem­muus ja van­hem­pien rii­te­ly näyt­täy­ty­vät lap­sil­le? Kuin­ka pal­jon tur­vat­to­muu­den tun­net­ta siir­tyy lap­siin, vaik­ka van­hem­mat sa­noi­si­vat, et­tä ei ole mi­tään hä­tää?

Kirja käsittelee parisuhdetta ja sen vallankäyttöä. Viime maanantaina kirja ilmestyi myös äänikirjana.

Tii­na Kat­rii­na Tik­ka­nen kiin­nos­tui pa­ri­suh­tei­den val­ta­dy­na­mii­kois­ta työs­ken­nel­les­sään pro­jek­tis­sa, jos­sa au­tet­tiin eroa har­kit­se­via tai jo eron­nei­ta van­hem­pia. Hän huo­ma­si myös, kuin­ka ny­ky­van­hem­mat us­ko­vat ole­van­sa pa­rem­pia van­hem­pia kuin hei­dän omat van­hem­pan­sa oli­vat ol­leet. Mut­ta vaik­ka asi­ois­ta pu­hu­taan enem­män, läs­nä­o­lo on vai­ke­aa. Van­hem­muut­ta ja pa­ri­suh­det­ta suo­ri­te­taan.

Tik­kas­ta kiin­nos­ti myös per­heis­sä käy­tet­tä­vä lä­hes huo­maa­ma­ton vä­ki­val­ta: rei­kiä sei­nis­sä ja ovis­sa, len­tä­viä kau­ko­sää­ti­miä, avi­o­mie­hiä ja isiä, jot­ka ovat käy­neet ”vain ker­ran” kä­sik­si puo­li­soi­hin­sa, mut­ta ta­pah­tu­ma on jät­tä­nyt ikui­set jäl­jet. Näis­tä ko­ke­muk­sis­ta lä­hes poik­keuk­set­ta vai­e­taan, ja sa­maan ai­kaan lä­hi­suh­de­vä­ki­val­ta on Suo­mes­sa iso on­gel­ma. Voi­ko sei­niä lyö­vä ih­mi­nen sa­noa var­mak­si, et­tei löi­si tois­ta ih­mis­tä?

– Mikä on hen­kis­tä vä­ki­val­taa, mikä on ma­ni­pu­loin­tia, kuin­ka vai­kea nii­tä on tun­nis­taa pa­ri­suh­tees­sa.

Tik­ka­nen to­te­aa, et­tä uu­si kir­ja ei ole kui­ten­kaan ero­kir­ja.

– Kir­jas­sa, ku­ten ei kau­no­kir­jal­li­suu­des­sa yleen­sä, ei an­ne­ta val­mii­ta vas­tauk­sia, vaan en­nem­min lai­te­taan poh­ti­maan ja ajat­te­le­maan sekä esi­te­tään ky­sy­myk­siä, Tik­ka­nen tii­vis­tää.

Kir­jai­li­jal­la, kir­joit­ta­mi­sen oh­jaa­jal­la ja va­paal­la kir­joit­ta­jal­la on jo mie­les­sään seu­raa­va­kin kir­jan ai­he.

– Ide­oi­na ovat sekä ai­kuis­ten kir­ja et­tä nuor­ten kir­ja.

Tik­ka­nen osal­lis­tuu en­si lau­an­tai­na Po­rin päi­vään Suo­ma­lai­ses­sa kir­ja­kau­pas­sa kaup­pa­kes­kus Puu­vil­las­sa. Hän kes­kus­te­lee kir­jois­taan ja kir­joit­ta­mi­ses­taan sekä kir­joit­taa kir­joi­hin omis­tus­kir­joi­tuk­sia kel­lo 12.30 al­ka­en.