Lotat leirillä
Hannu Salonoja
Uutisluotsi
Lottaperinne Pori oli järjestänyt yhdessä Kankaanpään Kuntoutuskeskuksen kanssa jo neljännentoista kerran henkisen ja fyysisen vireyden kurssin. Kurssilaisten keski-ikä on suht korkea, kun voi laskea vuosikymmeniä näiden pikkulottien aktiiviajasta isänmaan palvelijoina.
– Lottia ei enää ole, mutta nämä pikkulotat ovat aktiivisia, kun oli mahdollista käynnistää uudelleen toiminta 1980-luvun puolivälissä. Kynnys lähteä tällaiselle kurssille on kuitenkin korkea. Tänä vuonna kutsu oli myös naapurikuntien muun muassa Rauman ja Huittisten yhdistyksille, kertoo Eila Aalto-Setälä.
Leiriohjelma oli laadittu huomioiden ihmisen lähtökohdat. Yhteinen kokoontuminen alkoi ateriayhteydestä, jossa jo alkoi tutustuminen ”uusiin” ihmisiin. Puheensolinasta oli helppo päätellä, että kuulumisten kertominen on hyvin tärkeä osuus.
– Tuntuu hyvältä, kun minä ihminen saan puhua itsestäni ja joku toinen on siitä kiinnostunut.
Merkittävää näytti olevan myös lipunnosto ja lasku. Ohjelmaosiot olivat sekä yksilö- että ryhmätapahtumia, joita voi itselleen valita. Pienryhmät, joihin osanottajat oli jaettu, olivat kiinnostavia. Kaikki halusivat tehdä parhaansa. Ihmettelinkin, miten hyvin nuo ihmiset jaksoivat. Päivän päättyessä tunsi tehneensä jotain.
Palautekeskustelussa Helvi Walli, entinen jumppaopettaja kertasi liikunnallisen sisällön. Näytti, miten voi tehdä yksinkin kotona ja varoitti, miten ei pidä tehdä, ettei satu mitään odottamatonta. Yhdessä tekemisen ilo tuntui hallitsevan leiriläisten mieliä varsinkin, kun Korsutöpinä säesti lauluja ja toi sodanajan viihteen leirille.
Kysyin, mikä saa ihmisen antamaan itsestään moisen panoksen yhdistystoimintaan. Kolme vuorokautta vastuuta tuntuu kenen tahansa elämässä, vastaus oli hyvin selvä.
– Tämä oli taas hyvin voimaannuttava kokemus, kiteytti Britta Raitala.
Naisten maailmassa askartelu ja käden taidot yleensä ovat kuin itsestään selvyys. Jokainen osallistuu. Puuhastelua oli miellyttävä seurata, kun jokainen keskittyi omaan työhönsä. Askarteluosion ohjasi Kankaanpää Kuntoutuskeskuksen liikunnanohjaaja Johanna Vartiamäki ja jokainen sai mukaansa oman enkelin. Pomarkkulainen Enna Vanhatalo oli hyvin onnellinen näyttäessään, miten oli onnistunut.
Suomessa on 29 yhdistystä perinneyhdistystä, jotka yhdessä Lottaperinne säätiön kanssa toteuttavat hieman eri mallien mukaan tällaisia tapahtumia. Liiton tavoite on saada jokainen jäsen tavalla tai toisella mukaan, jotta ihminen pysyisi kunnossa. Säätiö maksaa osanottajien kulut. Onneksi on myös näitä vapaaehtoisia, jotka samalla kertaa haluavat jakaa voimiaan ja itse voimaantua.