Mielensäpahoittaja Huuhkulla
Heinäkuussa ensi-iltansa Huuhkajanvuoren kesäteatterissa saa Tuomas Kyrön ja Jukka Heinäsen mielensäpahoittajan miniä. Näyttämöllä nähdään sekä vanhoja partoja että ihan uusia naamoja.
Pauliina Ruisniemi
LAVIA
Huuhkajanvuoren kesäteatteriporukan harjoitukset ovat hyvällä mallilla. Heinäkuussa alkavan Mielensäpahoittajan miniä -näytelmän työryhmän loppukiri alkaa kohta. Ikaalisissa asuva ohjaaja Jari Hiltunen on ohjannut jo yli 60 näytelmää, ja on nyt ensimmäistä kertaa Lavian nuorisoseuran hommissa Huuhkajanvuorella. Hän kertoo, että tulossa on kepeä komedia.
– Näytelmässä tehdään maakauppoja venäläisten kanssa, mutta tämän päivän uutisiin se ei liity. Pitää muistaa, että se on sen ajan tuotos, jossa se on kirjoitettu. Jokaisella katsojalla tietenkin syntyy oma tulkintansa, Hiltunen miettii.
Lavasteita rakennellaan myös kovaa vauhtia. Erilaisia seinäelementtejä tehdään muun muassa sahalta yli jääneistä pienoista, joita on saatu lahjoituksena Kuusirannan sahalta.
– Koska harrastajateattereilla ei ole paljoa rahaa, pitää käyttää mielikuvitusta. Näyttämöratkaisut eivät tule olemaan ihan perinteisiä, ohjaaja paljastaa.
Hiltunen pitää työssään voimakkaista rooleista. Lavian näyttelijäporukan kanssa hahmojen rakentaminen on aloitettu jo talvella.
Näytelmän pääosissa nähdään Huuhkajanvuorelta tutut Veli-Jukka Heikkilä ja Ilona Lampilahti. Kokenut konkari on myös Sirpa Aaltonen, joka esiintyi Lavian talviteatterissa. Samassa näytelmässä debytoi Julia Peltovirtakin. Ensikertalaisia ovat tuplaroolin tekevä Jonne Ahoranta sekä porukan nuorimmat vahvistukset Sofia Peltovirta, Ville Toivonen ja Lyyti Levo.
– Näytelmässä oli vain kaksi lapsiroolia, mutta siihen rakennettiin kaksi lisää. Lisäksi lapset toimivat teknisenä henkilökuntana, esimerkiksi vaihtavat liikkuvia lavasteita, Hiltunen kertoo.
Yksi esityksen nuorisolaisista on Riihossa asuva kymmenvuotias Lyyti Levo. Hänen äitinsä Anni Kangasmaa kertoo, että Lyyti on hyvin pienestä pitäen muistanut helposti laulujen sanoja ja toistanut kohtauksia tv-sarjoista. Taipumusta esiintymiseen on siis näkynyt ihan pienestä pitäen. Viime kesänä Levo osallistui kulttuuritalo Anniksella järjestetylle viikon mittaiselle teatterileirille.
– Sain sieltä ensimmäisen kaverin jo ennen kuin päästiin ovesta sisään, Levo kertoo.
Näyttelemisen lisäksi Lyyti Levo myös laulaa mielellään. Hän oli mukana koulun bändissä, ja esitti keväällä Taiteiden torstai -tapahtumassa ystävänsä kanssa perunalaulun, jonka ystävä oli säveltänyt ja sanoittanut. Lisäksi hän lausui ajatuksiaan omassa esityksessään. Eikö esiintyminen jännitä?
– Jännittää. Kaikki jännittää. Anniksella meinasin pyörtyä ennen esitystä, Levo paljastaa.
Rohkeus kuitenkin voittaa. Anniksen leiri kutsuu tänäkin vuonna, ja Huuhkajanvuoren harjoitukset pitävät kiireisenä. Esityskausi alkaa heinäkuun puolessa välissä. Näytelmän pääosien esittäjät ovat luonnollisesti eniten äänessä, mutta myös sivurooleihin on panostetty. Lyyti Levolla on lavalla oma persoonansa.
– Minä olen jokin punkkarityyppi, joka mässyttää purkkaa. Minulla on repliikkejäkin, mutta ne eivät ole kovin pitkiä, Levo kertoo.
Hän ei kuitenkaan kaipaa isompaa roolia.
– Vuorosanojen opettelu on stressaavaa. Mulla on rusinan muisti, Levo lohkaisee.
Taustalla isä Paavo Levo purskahtaa nauruun.
– No en minä muista mitään olennaista, mutta kaiken turhanpäiväisen, Lyyti Levo tarkentaa.
Tulossa on tytön mukaan huvittava näytelmä. Lavalla tapahtuu kaikenlaista kummallista.
– Villeä tuupataan nokkakärryissä ja sitten se on niin kuin jokin traktori, Levo kertoo.
Näyttelijänuran jatkosta Levo ei osaa vielä sanoa mitään. Esiintyminen on mukavaa, ja siitä voisi tehdä urankin. Tulevaisuus on kuitenkin vielä avoin.