Nuoret ovat edelleen aivan pilalla
Noin 2400 vuotta sitten jo Sokrateen aikana nähtiin, että nuoriso on huonokäytöksistä, rakastaa vain luksusta eikä kunnioita auktoriteetteja.
Meno ei yhtään ole kummentunut sen jälkeenkään. Nuorien Jukolan veljeksien olisi suonut ottavan jo vastuuta maailman murheista, mutta kaikkea muuta. Uppiniskaisesti kieltäytyivät opiskeluista, piiloutuivat Impivaaraan ja käyttivät aikansa kaikkeen muuhun, ei niin tärkeään.
1800- luvun lopun nuoriso tuhlasi aikaansa lukemalla kirjoja. Nykyään istuvat puhelimella, mutta eivät lue kirjoja, vaikka pitäisi.
Sodan jälkeiset lapset sentään jonkin verran olivat kurissa ja nuhteessa, perimätiedon mukaan, mutta eivät kuitenkaan ilman karttakeppiä.
Nykyään notkuvat kauppojen pihassa, vaikka ei pitäisi, eivätkö voisi kotiinsa mennä, mutta ei kuitenkaan sisälle, ulkona silloin kun aurinko paistaa. Ajelkaa vaikka mopoilla, paitsi ei kotikadulla, keskustassa, kauppojen pihoissa, ei tietenkään teollisuusalueilla eikä toisten metsissä. Mistä sitä bensiiniäkin riittää tuohon ajeluun. Liian lujaa, liian lähellä, liian hitaasti ja liian monta. Miksi ne täällä taas ovat? Eturengas älköön nousko ilmaan, sillä ei meidänkään mopot keulineet silloin aikanaan.
Sylkevät, käyttävät nuuskaa, tupakoivat, töhrivät paikkoja. Mölyävät, valvojat myöhäiseen eivätkä saa itseään aamulla hereille.
Niin. Tiedä sitä sitten. Osa nuorista oireilee kyllä nykyäänkin. Se näyttäisi valitettavasti olevan lisääntymään päin. Kuten nuorten vanhemmillakin. Minun itseni on vaikea ison perheen isänäkään nähdä, mikä osuus nuorten käytöksestä on sitä, joka on jatkunut jo vuosituhansia, ja mistä pitäisi olla erityisen huolissaan. Kaikkeen pitää toki puuttua: ojentaa, kasvattaa ja kuunnella. Olla kärsivällinen, laskea kymmeneen ja jatkaa taas kuten ihanteellisen aikuisen tulisi jatkaa. Tehdä parhaansa, ja sen jälkeen odottaa ja luottaa.
Ja kaikki alkaa taas alusta ensi vuonna, kun seuraava ikäluokka tulee samaan ikään. Ensimmäistä kertaa heidän elämässään.
Kaarlo Peltomaa