Naiset apuun!
Vaikka Suomi on Nato-maa, pääasiallinen askareemme on oman maan puolustaminen. Investointeja rautaan on tehty, ja reservi on valtava, noin 870 000. Sodan ajan vahvuus on 280 000 sotilasta.
Lähes 37 000 miestä osallistuu kutsuntatilaisuuksiin tänä vuonna, mutta suunta on alaspäin. Vuonna 2015 syntyneistä lähtien ikäluokkien koko laskee merkittävästi.
Lisäksi mielenterveysongelmien vaikutus kasvaa. Ne ovat jo yhtä suuri raakaussyy kuin fyysiset vajavuudet.
Puolustusvoimat voi tosin käyttää myös ”huonokuntoisia”, sillä mm. näyttöpäätteilläkin soditaan.
Kestävyyttä mittaa kuuluisa Cooperin testi: kuinka pitkälle jaksaa ravata 12 minuutissa. 1970-luvulla, jolloin suomalaiset kahmivat kassikaupalla yleisurheilun EM-mitaleita, Cooperin testissä juostiin keskimäärin 2700 metriä, nyt 2400. Nuorten keskipaino on 30 vuodessa noussut kahdeksan kiloa.
Asepalvelus on hyödyllinen. Se kohentaa kuntoa: Cooperin tulos paranee 100 metriä, ja lihaskunto, joka sekin on rapistunut, nousee jopa 20-30 prosenttia.
Fyysisen kunnon rapistuminen ei rassaa vain sotaväkeä. Se aiheuttaa ongelmia Rajavartiolaitokselle, poliisille ja joihinkin terveysalan hommiin värväämiselle.
Tulevaisuuskaan ei lohduta. Viidennen ja kahdeksannen luokan oppilaiden kunto ei oikein riitä tavallisesta arjestakaan selviytymiseen.
Puolustusvoimat on kääntänyt huomiota naisiin. Nykyisestä noin 1 000:sta vapaaehtoisesta pyritään pääsemään 2 000:een. Yhteiset kutsunnat varmaankin innostavat yhä useampia. Naisten varsinainen asevelvollisuus ei kuitenkaan ole kansan suosiossa. Sitä kannattaa vain viidennes.
Sotilasura mallaa naisillekin. Upseereita on jo kymmeniä, everstiluutnanttejakin puolisen tusinaa. Ensimmäinen nimitettiin vuonna 2018. Laivasto sai vastaavasti ensimmäisen komentajansa seuraavana vuonna. Naiskenraali nähtäneen 2030-luvulla.
Kun haastattelin 1990 tanskalaista everstiluutnanttia Birgit Munc Wissumia, tilanne tuntui uskomattomalta. Mehän saimme ylipäätään ensimmäisen naisupseerimme vasta vuonna 2000, ja everstiluutnanttia/komentajaa jouduimme siis odottamaan kolme vuosikymmentä.
Erkki Teikari