Lukukoira voi sytyttää kipinän

Mi­nul­le ja si­sa­rel­le­ni lu­et­tiin lap­se­na pal­jon. Äi­tim­me oli kova lu­ke­maan ja luki myös meil­le. Ja kun it­se opim­me lu­ke­maan, kä­vim­me äi­din kans­sa ah­ke­ras­ti kir­jas­tos­sa. Kuu­luim­me li­säk­si las­ten kir­ja­ker­hoon ja joka kuu­kau­si pos­ti­laa­tik­koon ko­lah­ta­nut uu­si las­ten­kir­ja oli ko­vas­ti odo­tet­tu. Ah­min myös he­vos­kir­jo­ja, Tii­na-kir­jo­ja, Vii­sik­koa, Nei­ti Et­si­vää ja pal­jon mui­ta nuor­ten kir­jo­ja. Van­hem­pa­na luin kaik­ki ko­tim­me kir­ja­hyl­lys­tä löy­ty­neet kir­jat Wal­ta­rin Si­nu­hes­ta ja Kaa­ri Ut­ri­os­ta Alis­tair Mac­le­a­niin.

Haluatko lukea koko artikkelin?