Koolinki
Syyskuun alkupuoli on aikaa, kun pienjyrsijöiden pesiytymiskausi on kiivaimmillaan. Hiirien ja ihmisten välinen kesän kestänyt aselepo päättyy. Kun asuimme uudessa talossa, hiirien kanssa ongelmaa ei ollut. Nyt, kun muutimme vanhaan tupaan asiat ovat toisin. Peruskorjausta tehdessämme luonnollisesti vanhoja hiirenpesiä löytyi.
Jyrsijät ovat oleellinen osa luontoa, mutta hiiren papanat sisällä aiheuttavat suurta inhotusta. Aiempina vuosina maatilaa hoitaessani hiirten torjuntaan olen käyttänyt suhteellisen paljon resursseja. Olen tukkinut hiirien reittejä taloon ja valvonut niiden touhuja kameralla. Joka vuosi hiiret ovat päässeet silti sisälle ja sitten olen niitä pyydystänyt.
Loukut ovat huonoja, koska ne alkavat nopeasti haisemaan. Lisäksi menehtyneen eläimen lajitoverit syövät raadon niistä. Rotanmyrkky on siitä huonoa, että sen vaikutusaika on verrattain pitkä. Hiiribaarista puolestaan on hyvät kokemukset. Sen myrkystä hiiret nukahtavat nopeasti, jonka jälkeen ne kuolevat hypotermiaan. Raato ei myöskään kelpaa muille, mutta varjopuolena on haju, joka alkaa toisena päivänä.
Alusta asti oli selvää, että maalle muuttaessamme hankkisimme luonnon oman täsmäaseen eli kissan. Heinäkuun lopussa muutaman kilometrin päästä sellainen löytyikin. Lapset olivat pienestä narttu kissan pennusta innoissaan, ja vaikka pentu olikin aluksi tosi säikky, se kesyyntyi varsin nopeasti. Nimeksi lapset päättivät yhdessä antaa Tiikerin, mutta parin päivän päästä neljävuotias ilmoitti, että hän on vaihtanut nimen ja, että uusi nimi on Koolinki. Ja Koolingiksi se jäikin.
Alussa kissa on tehnyt tarpeensa hiekkalaatikkoon. Siitä on myös oma vaivansa ja haju haittansa, eikä ole kivaa, kun kissan hiekka pyörii lattialla. Myöskään se ei ole mukavaa, kun koira hyppää sohvalle leuassaan kissan hiekkaa, vaikka onhan se varmaan aika ekologista, kun koira syö kissan jätökset, mutta ei se silti käy. Muuten kissan ja koiran välistä kisailua on mukava seurata. Kissan ja koiran tasoeron havainnollisti hyvin, kun olin Teamsissa ja koira makasi tajukankaalla sängyllä. Kissa hyppäsi sängylle, hiipi koiran luo ja haistoi koiran takapuolta. On se aikamoinen!
Matti Kuusinen