Kevät keikkuen tulevi
Aina niin odotettu ja kaivattu kevät tekee tuloaan. Aurinko alkaa paistaa enemmän, lämpötilat kohoavat ja lumen alta paljastuu joka päivä enemmän heräävä luonto. On aika suunnata valoa kohti ja valmistautua kesään. Ihmiset alkavat enemmän viihtymään ulkona ja pihoilla, kuoputetaan kukkapenkkejä ja suunnitellaan istutuksia. Pitkän talven jälkeen pienetkin kevään merkit tuovat iloa ja antavat uskoa hiljalleen saapuvasta kesästä. On selvitty jälleen yhdestä pimeän ajasta, päästy luonnon heräämisen aikaan. Samalla mielikin herää jostain horroksesta, kylmyydestä kohmeiset varpaat alkavat sulamaan ja “vilukissat” voivat vaihtaa vähän ohuemmat villasukat jalkaansa.
Päivän valoisa aika pitenee, enää ei tarvitse tarpoa töihin pimeässä mennen tullen, miettien pistääkö jalkoihinsa nastoitetut saappaat vaiko lumipyryn kestävät toppakengät. Koko talven aaltoilevan talvisään jälkeen keväältä tuoksuva asfaltti on todella odotettu. Siinä missä aina ensilumi tuntuu erityiseltä kengän alla, tuntuu myös lumen ja sohjon alta paljastuva asfaltti ihan yhtä mahtavalta.
Yksi kevään varma merkki on edelleen jatkuva kellojen siirto, vaikka sen lopettamisesta on puhuttu jo vuosia. Kellojen siirtoa on aikoinaan perusteltu energiansäästön kannalta, mutta nykyään sillä ei juurikaan ole merkitystä. Terveyshaittoja on väläytelty, näin “rytminukkujana” ymmärrän sen hyvin. Kellojen siirto on siis historiallinen jäänne, joka voitaisi ainakin minun puolesta jo unohtaa.
Kevääseen kuuluu myös ihan oma äänimaailma, äänet kertovat siitä että kesää kohti ollaan menossa. Tuntuu, että kevät kuuluu kaikkialla ja jotenkin lintujen lauluun kiinnittää ihan eri tavalla huomiota. Linnut sirkuttavat äänekkäästi toisilleen, niidenkin rinnat täyttyvät keväästä ja menojalkaa alkaa vipattamaan. Kevät aloittaa lintujen pesänrakennusprojektit ja niitä varten on saatava soidinäänet kunnolla kuuluviin. Lumien ja jäiden sulaminen saa vauhtia purojen solinaan ja koskien kuohuntaan, unohtamatta räystäiltä tippuvaa vettä. Luonto on täynnä erilaisia keväisiä konsertteja.
Kevät siis tulee - mutta myös menee. Niin se on ihan joka vuodenajan kanssa. Kohta jo tuskailemme kuumien kesäpäivien helteistä tai päivittelemme jatkuvia rankkasateita. Mikään ei ole niin varmaa kuin se, että päivät huristavat nopeasti eteenpäin, vuodenajasta huolimatta. On vain pysyttävä vauhdissa mukana.
Miia Vikman