Timo Sa­vu­nen

UU­TIS­LUOT­SI

Moni met­sä­no­mis­ta­ja on nuk­ku­nut taas yön­sä pa­rem­min, kun ve­roil­moi­tuk­set on vii­me vuo­den osal­ta teh­ty ja ar­von­li­sä­ve­rot mak­set­tu. Sen ver­ran vilk­kaas­ti on kui­ten­kin met­sis­tä käy­ty jul­kis­ta kes­kus­te­lua, et­tä moni on miet­ti­nyt us­kal­taa­ko huo­kais­ta hel­po­tuk­ses­ta vai tu­lee­ko huo­kauk­ses­ta­kin joku mit­taa­maan hii­li­di­ok­si­di­pääs­töt.

Mhy Sa­ta­kun­nan met­sä­a­si­an­tun­ti­ja Timo Väi­sä­nen on tun­ne­tus­ti rau­hal­li­nen mies, ja niin­pä hän rau­hoit­te­lee myös met­sä­no­mis­ta­jia. To­tuus löy­tyy ai­na jos­tain ää­ri­päi­den vä­lil­tä.

– Jul­ki­suu­des­sa usein kär­jis­te­tään ja yk­sin­ker­tais­te­taan asi­oi­ta riip­pu­en sii­tä mikä ide­o­lo­gia on taus­tal­la. Met­sän­hoi­dos­sa re­a­lis­mi on kui­ten­kin ide­a­lis­mia tär­ke­äm­pää. Kun met­sän­hoi­don eri vai­heis­sa teh­dään oi­kein koh­dis­tet­tu­ja toi­men­pi­tei­tä, niin niil­lä pys­ty­tään vai­kut­ta­maan myön­tei­ses­ti sekä il­mas­ton­muu­tok­seen et­tä luon­non mo­ni­muo­toi­suu­teen, Väi­sä­nen muis­tut­taa.

Van­hois­ta met­sis­tä ja nii­den suo­je­lus­ta pu­hu­taan pal­jon, ja suo­je­luun on EU-ta­sol­la myös si­tou­dut­tu. Täs­sä asi­as­sa val­ti­on met­sil­lä on suu­rin vai­ku­tus, kos­ka ne ovat suu­ria ja yh­te­näi­siä. Yk­si­tyis­ten met­sis­tä edel­ly­tyk­siä jat­ku­vaan suo­je­luun löy­tyy mi­kä­li met­sän­hoi­to­toi­men­pi­tei­tä ei ole teh­ty kym­me­niin vuo­siin ja alue on vä­hin­tään nel­jän heh­taa­rin ko­koi­nen. Eri­tyi­sen olen­nais­ta on kaa­tu­nut, maas­sa ole­va la­ho­puu. Sitä pi­täi­si löy­tyä noin 5–10 kuu­ti­o­met­riä per heh­taa­ri. Mui­ta­kin suo­je­lu­mah­dol­li­suuk­sia löy­tyy.

– Met­sä­la­ki­han suo­je­lee jo eri­tyi­sen tär­kei­tä eli­nym­pä­ris­tö­jä jot­ka voi­vat ol­la var­sin pie­ni­a­lai­si­a­kin. Täl­lai­sia ovat mm. leh­dot, läh­teet ja pu­ron­var­ret, jyr­kän­teet, ter­va­lep­pä­kor­vet ja niin edel­leen, Timo Väi­sä­nen lu­et­te­lee.

– Ha­lu­tes­saan met­sä­no­mis­ta­ja voi mää­rä­ai­kai­ses­ti suo­jel­la täl­lai­sia koh­tei­ta hie­man laa­jem­min jät­tä­mäl­lä ne met­sän­hoi­to­töi­den ul­ko­puo­lel­le ja saa­da sii­tä hy­väs­tä myös pie­nen kor­vauk­sen.

Mitä tu­lee pal­jon pu­hut­tui­hin hii­li­nie­lui­hin, niin to­del­li­suus voi ol­la ta­rua ih­meel­li­sem­pää. Van­hat met­sät­hän ei­vät enää kas­va, jo­ten ne ei­vät sido hiil­tä enem­pää, kuin niis­sä jo on. Met­sät ovat siis hii­li­va­ras­to­ja, mut­ta jos ne al­ka­vat la­ho­ta, ne al­ka­vat va­paut­taa hiil­tä. Van­haa­kin puus­toa voi­daan siis hy­vil­lä mie­lin uu­dis­taa. Mitä tu­lee tai­mi­koi­hin, niin Timo Väi­sä­sel­lä on jäl­leen hy­viä uu­ti­sia.

– Jos tai­mik­koa hoi­de­taan hy­vin niin se­hän on oi­kea ym­pä­ris­tö­te­ko! Kun tai­mik­ko pe­ra­taan tai rai­va­taan, niin se kas­vaa en­tis­tä pa­rem­min ja sa­mal­la myös ede­saut­taa hii­len si­to­mis­ta. Hoi­det­tu tai­mik­ko on kaut­taal­taan pa­rem­pi vaih­to­eh­to kuin hoi­ta­ma­ton.

Puun kas­vun ja ym­pä­ris­tön li­säk­si rai­vaus hyö­dyt­tää myös tai­mi­kon omis­ta­jan kuk­ka­roa.

Uk­rai­nan so­dan myö­tä puun, ja var­sin­kin ener­gi­an tar­ve on kas­va­nut en­ti­ses­tään. Sii­tä syys­tä ener­gi­a­puun hin­ta on nous­sut mer­kit­tä­väs­ti. Met­sä­a­si­an­tun­ti­ja kan­nus­taa­kin kar­toit­ta­maan omien tai­mi­koi­den ti­lan­teen juu­ri nyt.

– Ener­gi­a­puul­le löy­tyy hel­pos­ti heti vii­des­tä seit­se­mään os­ta­jaa. Ja hin­ta­kin al­kaa ol­la vä­hin­tään kui­tu­puun ta­sol­la joka se­kin on ky­syt­tyä. Eri­tyi­ses­ti koi­vu on nyt ar­vos­saan.

Timo Väi­sä­nen muis­tut­taa, et­tä met­sät ovat jat­ku­vas­sa kas­vun ja kier­ron ti­las­sa, ja hän osu­vas­ti ver­taa sitä ih­mi­se­lä­mään.

– Ih­mi­sen ja puus­ton ikä on jo­ta­kuin­kin sama. Vaik­ka van­hem­mas­sa pääs­sä tu­lee pois­tu­maa, niin ai­na tu­lee ti­lal­le uut­ta ja nuor­ta. Met­sä­no­mis­ta­ja voi hak­kuun ää­rel­lä aja­tel­la et­tei tä­hän enää iki­nä tule kun­non met­sää mut­ta kyl­lä sii­nä oi­kein me­ne­tel­min jo kym­me­nen vuo­den pääs­tä kas­vaa ko­mea tai­mik­ko.