Maa­rit Kaut­to

UU­TIS­LUOT­SI

Ky­lä­kor­ven tal­lis­sa Ah­lai­sis­sa kar­si­noi­den sii­vous ja aa­mu­toi­met ovat me­nos­sa. Kah­den­kym­me­nen he­vo­sen lau­ma, viit­tä lu­kuun ot­ta­mat­ta, on vie­ty tar­hoi­hin ul­koi­le­maan. Vii­si tal­liin jää­nyt­tä he­vos­ta odot­ta­vat kier­tä­vän eläin­lää­kä­rin An­ne­ma­ri Jo­ke­lan saa­pu­mis­ta ja ham­mas­huol­toa.

An­ne­ma­ri Jo­ke­la on hie­man myö­häs­sä, kos­ka yl­lä­tys­po­ti­lai­ta on ol­lut heti aa­mul­la. Tämä on sitä ta­va­no­mais­ta kier­tä­vän eläin­lää­kä­rin ar­kea.

– Täl­le päi­väl­le piti alun pe­rin ol­la kol­me käyn­ti­paik­kaa, mut­ta aa­mul­la nii­tä tu­li­kin kak­si li­sää eli siis vii­si eri po­ti­las­käyn­tiä tä­nään. Tämä on ihan nor­maa­lia, An­ne­ma­ri nau­raa ja kan­taa pa­ket­ti­au­tos­taan mo­nen­lai­sia he­vos­ten ham­mas­huol­los­sa tar­vit­ta­via vä­li­nei­tä.

En­sim­mäi­se­nä An­ne­ma­rin kä­sit­te­lyyn pää­see Iso­sa­lon Kiri eli Mör­kö. Mör­kö on 13-vuo­ti­as, su­per­kilt­ti suo­men­he­vo­nen. An­ne­ma­ri kuun­te­lee Mör­kön sy­dän­tä ja keuh­ko­ja ja sen jäl­keen pis­tää kau­la­suo­neen rau­hoit­ta­vaa, jot­ta he­vo­nen py­syy pai­koil­laan toi­men­pi­teen ajan.

He­vo­sen ham­paat ei­vät kulu ta­sai­ses­ti, vaan nii­hin muo­dos­tuu te­rä­viä reu­no­ja, eli piik­ke­jä, joi­den ai­heut­ta­mat haa­vat ovat ki­vu­li­ai­ta ja voi­vat saa­da ai­kaan in­fek­ti­oi­ta. Ham­mas­huol­los­sa pii­kit ras­pa­taan ta­sai­sik­si.

– He­vos­ten ras­paus­vä­li on yk­si­löl­li­nen. Mei­dän he­vo­sis­tam­me suu­rim­mal­le osal­le riit­tää yk­si hoi­to­ker­ta vuo­des­sa, muu­ta­ma vaa­tii kak­si ras­paus­ta vuo­des­sa ja yk­si pe­rä­ti nel­jä vuo­des­sa.

– Kier­tä­vä eläin­lää­kä­ri on ai­van lois­to­jut­tu. Oli­si ai­ka mah­do­ton­ta ja kal­lis­ta­kin kul­jet­taa täl­lais­ta he­vos­mää­rää ham­mas­huol­toon jon­ne­kin kli­ni­kal­le, tal­lin omis­ta­ja An­na Ky­lä­kor­pi to­te­aa.

Rau­hoit­ta­van lääk­keen jäl­keen Mör­kö saa suu­hun­sa hur­jal­ta näyt­tä­vän ka­pi­neen eli suu­na­vaa­jan, joka pi­tää he­vo­sen suun avoi­me­na toi­men­pi­teen ajan. Sen jäl­keen Mör­kön nuok­ku­va pää ase­te­taan me­tal­li­seen tu­keen, jot­ta se py­syy yl­hääl­lä. An­ne­ma­ri kur­kis­taa suu­hun ja to­te­aa, et­tä Mör­köl­lä on ihan ikäi­sen­sä he­vo­sen ham­paat.

– Etu­ham­pais­sa on hie­man ku­lu­maa. Joi­ta­kin piik­ke­jä nä­kyy ja ta­ka­na myös yli­mää­räis­tä di­as­tee­maa. Di­as­tee­ma on väli ham­pai­den vä­lis­sä, jon­ne he­vo­sel­la ker­tyy hel­pos­ti re­hua ja se voi pi­laan­tu­es­saan ai­heut­taa ien­tu­leh­duk­sen.

– Tääl­lä nä­kyy myös yli­mää­räi­nen pie­ni ham­paan­kap­pa­le, joka on kai van­han mai­to­ham­paan juu­ren­kap­pa­le. Otan sen­kin sa­man tien pois, An­ne­ma­ri sel­vit­tää ja jat­kaa:

– Jos mi­tään yl­lä­tyk­siä ei tule vas­taan, niin yh­den he­vo­sen ham­pai­den huol­to vie noin puo­li tun­tia. Sen jäl­keen he­vo­nen pää­see kar­si­naan le­pää­mään ja odot­te­le­maan rau­hoit­ta­van lääk­keen vai­ku­tuk­sen häl­ve­ne­mis­tä.

Annemari Jokela huoltaa Mörkö-hevosen hammaskalustoa tallin omistajan Anna Kyläkorven avustuksella.

Maarit Kautto

Eri puo­lil­la Sa­ta­kun­taa kier­tä­vä eläin­lää­kä­ri An­ne­ma­ri Jo­ke­la on ko­toi­sin Nak­ki­las­ta ja val­mis­tu­nut eläin­lää­kä­rik­si Hel­sin­gin yli­o­pis­tos­ta 2018. Ai­kai­sem­min hän on opis­kel­lut Tam­pe­reen ur­hei­lu­hie­ro­ja­kou­lus­sa he­vos­hie­ro­jak­si ja suo­rit­ta­nut he­vos­ten val­men­ta­jan am­mat­ti­tut­kin­non he­vos­hie­ron­taan suun­tau­tu­nee­na 2011.

– Vuo­si­na 2017 ja 2019 olen teh­nyt kun­na­ne­läin­lää­kä­rin vi­ran­si­jai­suuk­sia eri puo­lil­la Lou­nais-Suo­mea. Lop­pu­ke­säl­lä 2018 aloi­tin si­jai­suuk­sien rin­nal­le oman kier­tä­vän prak­tii­kan.

An­ne­ma­ri asuu ny­ky­ään Kan­kaan­pääs­sä ja hä­nel­lä on 2-vuo­ti­as poi­ka. Työ­päi­vät ovat kii­rei­siä ja vaih­te­le­via. Eläin­ten kans­sa sat­tuu ja ta­pah­tuu.

– Päi­vät ovat vä­lil­lä hy­vin­kin yl­lä­tyk­sel­li­siä. Toi­saal­ta työt on saa­ta­va val­miik­si niin, et­tä eh­din ha­ke­maan po­jan päi­vä­ko­dis­ta. Täl­lä het­kel­lä py­rin ajoit­ta­maan po­ti­las­työn nel­jäl­le päi­väl­le vii­kos­sa, jot­ta ai­kaa jää myös per­heel­le.

An­ne­ma­rin pal­ve­lui­hin kuu­lu­vat he­vos­ten ja tuo­tan­to­e­läin­ten ter­vey­den- ja sai­raan­hoi­to, nau­ta­ki­rur­gia sekä pie­ne­läin­ten pe­rus­ter­vey­den­huol­to ko­ti­käyn­nein. Työn­ku­vaan kuu­lu­vat myös he­vos­ten ja tuo­tan­to­e­läin­ten akuut­tip­rak­tiik­ka sekä kai­ken­ko­kois­ten eläin­ten os­to-, va­kuu­tus- ja pen­tu­e­tar­kas­tuk­set, ro­ko­tuk­set ja eu­ta­na­si­at.

– Omat kiin­nos­tuk­sen koh­tee­ni ovat eri­tyi­ses­ti he­vo­set ja tuo­tan­to­e­läi­met. He­vos­ten pa­ris­sa olen har­ras­ta­nut koko ikä­ni ja omas­sa tal­lis­sa asu­vat shet­lan­nin­po­ni Soo­lo, suo­men­he­vo­nen Tyy­ne sekä lam­paat Si­nik­ka, Sirk­ka-Lii­sa, Sal­me ja Soi­le. Li­säk­si avi­o­puo­li­sol­la­ni on lyp­sy­kar­jaa.

– Tuo­tan­to­e­läin­ten pa­ris­sa työs­ken­te­ly on tul­lut lä­hem­mäs sy­dän­tä opis­ke­lu­jen ai­ka­na. Nii­den pa­ris­sa nau­tin eri­tyi­ses­ti ter­vey­den­huol­to­työs­tä, mut­ta mie­lel­lä­ni teen myös ki­rur­gi­aa ja akuut­ti­käyn­te­jä, An­ne­ma­ri to­te­aa.