Opet­ta­jat oli­vat ai­ka­naan tär­keä osa oman kun­tan­sa ja ky­läyh­tei­sön­sä vai­kut­ta­jia. He osal­lis­tui­vat mo­nel­la ta­voin yh­teis­ten asi­oi­den hoi­ta­mi­seen, oli­pa ky­sees­sä kun­nal­lis­po­li­tiik­ka, ur­hei­lu, seu­ra­kun­ta­toi­min­ta tai kult­tuu­ri­rien­not. Opet­ta­ja oli ar­vos­tet­tu ja kun­ni­oi­tet­tu yh­tei­sön­sä jä­sen.

Kan­san­kynt­ti­lä, niin kuin usein vie­lä­kin muis­te­taan sa­noa. Ei­no Hyyp­pä, Jou­ko Ka­ta­ja, Kale Her­ra­la, Jaak­ko Leh­to­nen, Har­ri La­ri­na­ho, Sep­po Vi­her­vuo­ri, Pirk­ko ja Mart­ti Iso­saa­ri…Ni­mi­lis­taa voi­si jat­kaa vie­lä pal­jon pi­dem­mäl­le­kin, mut­ta nämä ni­met nyt tu­le­vat en­sim­mäi­si­nä mie­leen, kun pu­hu­taan Noor­mar­kun vai­kut­ta­vis­ta opet­ta­ja­per­soo­nis­ta.

Tämä oli osal­taan sitä koko kylä kas­vat­taa -men­ta­li­teet­tia, jota eh­kä­pä kai­pai­si ny­ky­ai­kaan­kin.

Työ on työ­tä, ja työn ul­ko­puo­lel­la ovat omat rien­not ja har­ras­tuk­set. Kun asi­as­ta kes­kus­tel­tiin en­sim­mäi­sen ker­ran pari, kol­me vuo­si­kym­men­tä sit­ten, opet­ta­jien vas­taus oli, et­tei hei­dän toi­men­ku­vaan­sa kuu­luu kou­lu­lais­ten ker­ho­jen tai har­ras­tus­pii­rien pyö­rit­tä­mi­nen. Il­miö ei ole yh­teis­kun­nas­sa uu­si ei­kä ou­to. Sama ti­lan­ne kos­kee lää­kä­rei­tä, up­see­rei­ta, po­lii­se­ja ja lu­kui­sia mui­ta­kin am­mat­ti­kun­tia.

Opet­ta­jia yh­tään syyl­lis­tä­mät­tä voi­daan kui­ten­kin ky­syä, kuin­ka pal­jon kou­lu­maa­il­man on­gel­mat, kiu­saa­mi­nen, lint­saa­mi­nen tai huu­me­ko­kei­lut ovat seu­raus­ta sii­tä, et­tei opet­ta­ja tule enää vas­taan ky­län­rai­til­la ei­kä ole puut­tu­mas­sa asi­oi­hin.

Opet­ta­jan työ on te­hok­kaas­ti ul­kois­tet­tu sii­tä yh­tei­sös­tä, jos­sa hä­nen työ­pa­nok­sen­sa on suu­ri ja vai­kut­ta­va. Sa­moin ko­tien ja opet­ta­jan vä­li­nen suh­de on muut­tu­nut Wil­ma-vies­tit­te­lyk­si. Opet­ta­jan ja las­ten van­hem­pien vä­lil­lä ei ole sa­tun­nai­sia koh­taa­mi­sia. Opet­ta­jaa ei enää kun­ni­oi­te­ta niin kuin en­nen.

Oli­ko siis kaik­ki en­nen pa­rem­min. Ei vält­tä­mät­tä, mut­ta kou­lu­jen taas al­ka­es­sa kou­lun ja ko­din suh­det­ta on syy­tä taas ker­ran poh­tia. Yhä suu­rem­mat yk­si­köt, jois­sa lap­si jää yhä pie­nem­pään osaan, on eu­ro­jen sa­ne­le­maa tu­le­vai­suut­ta. Mut­ta jo­kai­nen al­ka­va kou­lu­tie on yk­si elä­män suu­rim­mis­ta asi­ois­ta. Hy­vää kou­lu­nal­kua sekä op­pi­lail­le et­tä opet­ta­jil­le!