Tätä kir­joit­ta­es­sa­ni on enää muu­ta­ma yö jou­luun ja jou­lu­aat­toon. Jou­lu­aat­to­na­han si­nul­la on kaik­kein kii­rei­sin­tä. Toki jou­lu­kii­reet pi­tä­vät si­nut var­mas­ti koko vuo­den ym­pä­ri ah­ke­ra­na, pi­tää­hän si­nun kuu­los­tel­la koko vuo­den ajan, on­ko kilt­te­jä lap­sia. Ku­ten täs­sä jo joku päi­vä ker­roit­kin mi­nul­le, lap­set ovat edel­leen yh­tä kilt­te­jä kuin ai­em­min. Ker­roit myös, et­tä si­nun ta­paa­ma­si lap­so­set ovat erit­täin hy­vä­käy­tök­si­siä ja ys­tä­väl­li­siä. Se oli kiva kuul­la. Muis­te­lit myös, kuin­ka joku lap­si ei toi­vo­nut it­sel­leen mi­tään, vaan kai­kil­le lu­mis­ta jou­lua. Tai kuin­ka, jon­kun lap­sen toi­ve oli, et­tä mo­lem­mat van­hem­mat oli­si­vat jou­lu­na ko­to­na.