RUO­KA­HÄ­VIK­KIÄ ssyn­tyy eni­ten ko­ti­ta­louk­sis­sa, jo­ten jo­kai­nen voi it­se omal­la toi­min­nal­laan vai­kut­taa sii­hen, kuin­ka pal­jon ruo­kaa me­nee haas­kuun. Kun tätä haas­kuun me­ne­vää osuut­ta saa jär­kei­lyl­lä ja vä­hän luo­vuu­del­la­kin pie­nen­net­tyä, sääs­tää myös eu­ro­ja.

Hie­man yli­kyp­siä he­del­miä voi lait­taa smoot­hie­en tai teh­dä jo­gurt­ti­jä­mäs­tä kas­tik­keen. Mie­len­kiin­tois­ta on myös ko­keil­la teh­dä ate­ria sil­tä poh­jal­ta, mitä kaa­pis­ta sat­tuu löy­ty­mään, ei­kä niin, et­tä ha­kee kau­pas­ta re­sep­tiin tar­vit­ta­vat tuot­teen.

Näin hä­vik­ki­vii­kol­la kan­nat­taa kiin­nit­tää huo­mi­o­ta sii­hen, mis­sä hä­vik­kiä syn­tyy, tu­lee­ko os­tet­tua lii­an iso­ja pak­kaus­ko­ko­ja tai ko­kat­tua lii­an suu­ria mää­riä, jol­loin sama ruo­ka ei enää mais­tu kol­man­te­na päi­vä­nä. Pa­kas­tin on hyvä paik­ka, jon­ne voi teh­dä val­mii­ta an­nok­sia. Kun­han ne sit­ten muis­taa siel­tä käyt­tää.

Yk­si hyvä sään­tö on edel­leen se, et­tä sei­so­vas­ta pöy­däs­tä ot­taa vain sen, mitä jak­saa syö­dä, ai­na voi ha­kea li­sää. Ja, kun it­se on ruo­kan­sa an­nos­tel­lut lau­ta­sel­le, pi­täi­si se myös jak­saa syö­dä.