Noor­mar­kus­sa Par­ka­non­tien vie­res­sä ole­van van­han tien var­res­sa ole­van muun­ta­mon vie­reen on ki­pat­tu ra­ken­nus­jä­te­ka­sa. Ka­sas­ta löy­tyy kai­ken­lais­ta ra­ken­nus­jä­tet­tä ja li­säk­si esi­mer­kik­si käyt­tö­kel­vo­ton imu­ri. On täy­sin vas­tuu­ton­ta toi­mia näin. Ke­nen aja­tus­maa­il­man so­pii aja­tus, et­tä jä­tän nämä tä­hän ja sit­ten joku muu sii­vo­aa ja mak­saa ku­lut? Sa­mal­la vai­val­la ka­san oli­si voi­nut vie­dä niil­le tar­koi­te­tuil­le ke­räys­pis­teil­le Tii­li­ruu­kiin tai Ait­ta­luo­toon. Ver­kos­ta saa tie­toa, mitä mil­le­kin jä­te­laa­dul­le kuu­luu teh­dä, ei tämä nyt niin vai­ke­aa ole!

Noor­mar­kun ke­räys­pis­teel­lä, ky­län kes­kus­tas­sa näyt­tää lä­hes yh­tä sot­tai­sel­ta kuin kaa­to­pai­kal­la en­ti­sai­kaan. Muo­vit, pah­vit tai muu jäte, joil­le pai­kas­sa on omat kier­rä­tys­pis­teen­sä, ei­vät nä­kö­jään löy­dä oi­ke­aa paik­kaan­sa, vaan ovat ylt´ym­pä­riin­sä mis­sä sat­tuu. Mik­si tämä on niin vai­ke­aa? Jo­kai­sel­le on oma pönt­tön­sä. Jär­kyt­tä­vin­tä oli löy­tää peu­ran tai kau­riin kak­si jal­kaa pah­vi- ja pa­pe­ri­la­van vie­res­tä. Ku­ka­han ne sin­ne on kii­kut­ta­nut, ja mis­sä ovat kak­si muu­ta jal­kaa?

Ome­nien sa­to­kau­den ol­les­sa par­haim­mil­laan, jo­kai­nen, jol­la on yli­mää­räi­siä ome­nia, voi­si ot­taa yh­teyt­tä met­säs­ty­syh­dis­tyk­seen, joka var­mas­ti ha­kee ome­nat pois ja vie eläi­mil­le ruo­kin­ta­pai­koil­le. Nii­tä ei saa käy­dä kip­paa­mas­sa ihan mi­hin vain. Lai­te­taan ne­kin hyö­ty­käyt­töön ja ra­vin­nok­si, ei­kä jä­te­tä tien­var­teen vaik­ka­kin säk­kiin pa­kat­tu­na, ku­ten Noor­mar­kus­sa oli täl­lä vii­kol­la teh­ty lä­hel­lä en­tis­tä kaa­to­paik­kaa, lä­hes val­ta­tien var­res­sa.