Tä­nään kii­ras­tors­tai­na las­keu­du­taan pää­si­äi­sen viet­toon. Tämä pää­si­äi­nen on mo­nel­la ta­val­la eri­lai­nen kuin edel­li­set. Maa­han on saa­tu uu­si edus­kun­ta ja Suo­mes­ta on tul­lut Poh­jois-At­lan­tin puo­lus­tus­lii­ton, Na­ton, täy­si­val­tai­nen jä­sen. Ta­val­li­sen ih­mi­sen elä­mään muu­tok­sil­la ei ole sa­not­ta­vaa mer­ki­tys­tä. Vas­ta tu­le­vai­suus näyt­tää, mi­hin suun­taan elä­mä kal­lis­tuu.

Edus­kun­ta­vaa­lien tu­los­ta on kom­men­toi­tu sa­no­mal­la, et­tä val­ta vaih­tui Suo­mes­sa. Tämä ei pidä paik­kaan­sa, sil­lä pe­rus­tus­la­kim­me mu­kaan val­ta Suo­mes­sa kuu­luu kan­sal­le, jota edus­taa val­ti­o­päi­vil­le ko­koon­tu­nut edus­kun­ta. Kan­san­val­ta ei ole vaa­li­tu­lok­ses­sa min­ne­kään vaih­tu­nut tai ka­don­nut, mut­ta po­liit­ti­set voi­ma­suh­teet ovat muut­tu­neet, mikä on vaa­lien tar­koi­tus­kin.

Val­ti­o­sään­nös­säm­me on myös mai­nin­ta, et­tä Suo­mi on Eu­roo­pan yh­tei­sön EU:n jä­sen. Ole­tet­ta­vaa on, et­tä sa­man­lai­nen mai­nin­ta Suo­men kuu­lu­mi­ses­ta Na­toon li­sä­tään pe­rus­tus­la­kiim­me. Suo­mi on kul­ke­nut pit­kän mat­kan Pa­rii­sin rau­han­so­pi­muk­sen ajois­ta koh­ti kiin­te­ää osaa ja ase­maa län­ti­ses­sä yh­tei­sös­sä. Nato-liit­ty­mis­pää­tös teh­tiin se­kin hy­vin kan­sa­val­tai­ses­ti ja lä­hes yk­si­mie­li­ses­ti.

Suo­ma­lai­set mää­ri­tel­lään maa­il­man on­nel­li­sim­mak­si kan­sak­si. Tä­hän tu­lok­seen var­mas­ti vai­kut­taa se, et­tä saam­me it­se päät­tää omis­ta asi­ois­tam­me ja tar­peen tul­len osaam­me teh­dä iso­ja­kin rat­kai­su­ja kaik­kien yh­teis­tä pa­ras­ta aja­tel­len. Kan­san­val­lan ar­von huo­maa eh­kä vas­ta sit­ten, kun sitä ei enää ole. Sen vuok­si on tär­ke­ää, et­tä kaik­ki kan­sa­lai­set osal­lis­tu­vat kan­san­val­lan käyt­tä­mi­seen. Par­hai­ten se ta­pah­tuu juu­ri va­lit­se­mal­la ne 200 edus­ta­ja, jot­ka päät­tä­vät asi­ois­ta mei­dän edus­ta­ji­nam­me ja puo­les­tam­me.

Pää­si­äis­tä­kin me saam­me viet­tää it­se ku­kin juu­ri niin kuin it­se ha­lu­am­me. Syö­dä mäm­miä tai ol­la syö­mät­tä, tai­tel­la pa­jun­kis­so­ja mal­jak­koon ja osal­lis­tua us­kon­nol­li­seen pää­säi­sen­viet­toon oman va­kau­muk­sem­me ja us­kom­me mu­kai­ses­ti.

Nyt kun Uk­rai­nan sota on jat­ku­nut jo yli vuo­den ja olem­me saa­neet tu­han­net so­ta­pa­ko­lai­set kes­kuu­teem­me, on hyvä huo­ma­ta, kuin­ka hy­vin meil­lä Suo­mes­sa asi­at ovat. Me olem­me it­se­näi­nen va­paa kan­sa­kun­ta, joka saa it­se päät­tää omis­ta asi­ois­taan. Toi­sin on asi­at mil­joo­nil­la ih­mi­sil­lä ai­van lä­hi­tun­tu­mas­sam­me Eu­roo­pas­sa. Ih­mi­soi­keuk­sia, de­mok­ra­ti­aa ja kan­so­jen oi­keut­ta it­se päät­tää it­se­näi­si­nä omis­ta asi­ois­taan ei naa­pu­rim­me Ve­nä­jä kun­ni­oi­ta.

Ke­vään ja ke­sän tu­lo­a­kin me saam­me odot­taa hy­vil­lä mie­lin ja luot­ta­vai­si­na. Kat­se on eteen­päin ja tu­le­vai­suu­teen. Mut­ta hyvä on kat­sel­la myös si­vuil­lem­me ja huo­ma­ta ne kaik­kein vä­hä­o­sai­sim­mat, jot­ka tar­vit­se­vat apu­am­me. Se, et­tä meil­lä on asi­at hy­vin, ei tar­koi­ta, et­tei­kö meil­lä ole vel­vol­li­suuk­sia myös mui­ta koh­taan.