Pau­lii­na Ruis­nie­mi

LA­VIA

Ke­sän tait­tu­es­sa syk­syyn al­kaa met­sis­sä ol­la yhä enem­män ra­vin­to­ri­kas­ta ja mais­tu­vaa sa­toa niil­le, jot­ka osaa­vat ja us­kal­ta­vat et­siä. Yk­si heis­tä on Mir­ja Ter­vo, joka on sie­nes­tä­nyt lap­ses­ta as­ti.

Äi­ti­ni oli Kar­ja­las­ta ko­toi­sin. Hä­nen kans­saan kä­vin sie­nes­tä­mäs­sä, ja isä opet­ti mi­nut ka­las­ta­maan, Ter­vo ker­too.

Lap­suu­des­sa Ter­vo nouk­ki var­sin­kin kor­va­sie­niä, tat­te­ja ja se­ka­sie­niä. Pik­ku­hil­jaa ko­riin on al­ka­nut ke­rään­tyä muu­ta­kin. Ny­ky­ään var­sin­kin rous­kut kuu­lu­vat hä­nen suo­sik­kei­hin­sa. Niis­sä pi­tää va­roa kir­kas­mai­tis­ta lak­rit­si­rous­kua.

Esi­mer­kik­si li­ma­nul­jas­kan olen ope­tel­lut vas­ta ai­kui­se­na. Se on hyvä ruo­ka­sie­ni, mut­ta niin han­ka­la put­sat­ta­va, et­tei nii­tä ai­na viit­si ke­rä­tä, Ter­vo ker­too.

Sup­pi­lo­vah­ve­ron hän op­pi tun­nis­ta­maan, kun hä­nen äi­tin­sä teki 70-vuo­tis­syn­ty­mä­päi­vil­leen sie­ni­a­se­tel­man, jos­sa käyt­ti nii­tä.

Sie­nen op­pii tun­nis­ta­maan par­hai­ten, kun joku näyt­tää sen ihan kä­des­tä, Ter­vo to­te­aa.

Hän on it­se ope­tel­lut sie­niä kir­jas­ta ja in­ter­ne­tiä se­laa­mal­la. Ter­vo oli myös jon­kin ai­kaa Mar­tois­sa ja kävi siel­lä sie­ni­kurs­sin, mut­ta siel­lä ei tul­lut hä­nel­le oi­kein mi­tään uut­ta.

Mirja Tervo on sienestänyt lapsesta saakka.

Ny­ky­ään Ter­vo te­kee mel­ko ly­hyi­tä sie­ni­reis­su­ja ja käy yh­del­lä pai­kal­la ker­ral­laan, kos­ka pol­vi on vai­van­nut. Tä­mä­kin jut­tu teh­tiin täl­lä ker­taa pu­he­lin­haas­tat­te­lul­la. Kun met­säs­sä ei ah­neh­di, on ko­to­na säi­löt­tä­vää ja put­sat­ta­vaa­kin vä­hem­män.

Rous­kut säi­lön mie­lui­ten suo­laa­mal­la. Pa­kas­ti­mes­sa ne me­ne­vät jo­ten­kin maut­to­mik­si. Kan­ta­rel­lit kui­ten­kin pa­kas­tu­vat hy­vin. Sup­pi­lo­vah­ve­roi­ta kui­vaan uu­nis­sa 50 as­tees­sa tai vain lat­ti­a­läm­mi­tyk­sen pääl­lä kyl­py­huo­nees­sa, Ter­vo ker­too.

Ke­vääl­lä kas­va­va kor­va­sie­ni on raa­ka­na tap­pa­van myr­kyl­li­nen, mut­ta oi­kein kä­si­tel­ty­nä eri­no­mai­nen ruo­ka­sie­ni.

Kie­hau­tan kor­va­sie­net en­sin ai­ka tii­viis­ti, jot­ta ne me­ne­vät vä­hän ka­saan. Sit­ten kei­tän ne vie­lä kah­des­ti väl­jäs­sä ve­des­sä, Ter­vo neu­voo.

Kaik­kien sien­ten sa­toi­suus riip­puu vuo­des­ta ja pai­kas­ta. Ter­vo muis­te­lee, et­tä jos­kus Val­ti­mos­sa kor­va­sie­niä tuli niin val­ta­vas­ti, et­tä nii­tä kei­tel­tiin sau­nan pa­das­sa.

Tänä vuon­na kan­ta­rel­le­ja tun­tuu ole­van pal­jon. Se on­kin help­po tun­nis­taa kel­tai­ses­ta vä­ris­tään ja ala­puo­len poi­muis­taan. Sen voi toki se­koit­taa va­le­vah­ve­roon, mikä ei ole vaa­ral­lis­ta, kos­ka va­le­vah­ve­ro­kin on syö­tä­vä, jos­kin vä­hä­pä­töi­nen ruo­ka­sie­ni.

Kantarelli eli keltavahvero on maukas ruokasieni ja helppo tunnistaa.

Pauliina Ruisniemi

On kui­ten­kin sie­niä, jot­ka aloit­te­li­jan kan­nat­taa jät­tää ke­rää­mät­tä, kos­ka niil­lä on myr­kyl­li­siä nä­köis­la­je­ja.

Val­ko­kär­päs­sie­ni kan­nat­taa ope­tel­la tun­nis­ta­maan. Nii­tä ke­rä­tään jos­kus herk­ku­sie­ni­nä, mut­ta ne erot­taa sii­tä, et­tä val­ko­kär­päs­sie­ni on täy­sin val­koi­nen ja herk­ku­sie­nen ala­puo­li on rus­kea. Aloit­te­li­jan kan­nat­taa­kin jät­tää val­koi­set sie­net met­sään. Koi­vun­kan­to­sie­niä en ke­rää it­se­kään, et­ten va­hin­gos­sa poi­mi myrk­ky­nää­pi­köi­tä, Ter­vo ker­too.

Sie­ni­met­sään kan­nat­taa va­ra­ta mu­kaan kak­si­o­sai­nen kop­pa tai yli­mää­räi­nen muo­vi­pus­si, jot­ta voi heti ero­tel­la ryö­pät­tä­vät sie­net muis­ta. Myös veit­si, jon­ka toi­ses­sa pääs­sä on har­ja, on tär­keä va­rus­te sie­nes­tä­jäl­le.

Puh­dis­tan ja hal­kai­sen sie­net jo met­säs­sä en­kä tuo ma­toi­sia sie­niä tai ros­kaa ko­tiin. Ko­to­na puh­dis­tan sie­net vie­lä tar­kem­min ja huuh­te­len ne. Var­sin­kin rous­kuis­ta kan­nat­taa huuh­tais­ta yli­mää­räi­nen mai­ti­ais­nes­te pois, Ter­vo vink­kaa.

Puukko, jonka toisessa päässä on harja, on erinomainen apuväline sienestäjälle.

Pauliina Ruisniemi

Sie­ni­paik­ko­ja on vuo­sien var­rel­la ker­ty­nyt Ter­vol­la lu­kui­sia. Hän on muut­ta­nut lap­suu­des­saan mon­ta ker­taa, kos­ka hä­nen isän­sä oli rau­ta­tiel­lä töis­sä ja toi­mi­pis­teet vaih­te­li­vat. Ai­kui­suu­des­saan hän asui 42 vuot­ta Tam­pe­reel­la ja muut­ti siel­tä La­vi­aan. Kan­kaan­pääs­sä hän on asu­nut nyt vuo­den.

Eräs ka­ve­ri­ni nau­roi, et­tä on ihan sama, mis­sä tuo Mir­ja asuu, hän löy­tää ai­na sie­ni- ja mar­ja­pai­kat, Ter­vo nau­rah­taa.

Sup­pi­lo­vah­ve­ro­hil­lo­ke

n. 6 dl sup­pi­lo­vah­ve­roi­ta

Lie­mi:

2 dl vet­tä

1 dl vä­ki­vii­na­e­tik­kaa

1 dl bal­sa­mi­vii­nie­tik­kaa

5 nei­lik­kaa

4 maus­te­pip­pu­ria

1 laa­ke­rin­leh­ti

½ tl suo­laa

2 dl hil­lo­so­ke­ria

Puh­dis­ta sie­net.

Mit­taa kat­ti­laan vesi, etik­ka, vii­nie­tik­ka ja maus­teet hil­lo­so­ke­ria lu­kuun ot­ta­mat­ta. Kie­hau­ta lie­mi.

Li­sää sie­net. An­na kie­hua hil­jal­leen 10 - 15 mi­nuut­tia.

Li­sää hil­lo­so­ke­ria koko ajan se­koit­ta­en. Kei­tä vie­lä hil­jal­leen noin 10 mi­nuut­tia.

Pur­ki­ta kuu­ma­na ja säi­ly­tä vii­le­äs­sä.

Sie­ni­kiu­saus

1 kg pe­ru­na­si­pu­li­se­koi­tus­ta

n. 1 lit­ra tuo­rei­ta sup­pi­lo­vah­ve­roi­ta tai pus­sil­li­nen pa­kas­tet­tu­ja

1 pkt ame­ri­kan­pe­ko­nia

4 dl ker­maa

suo­laa

pip­pu­ria

voi­ta

Jos käy­tät tuo­rei­ta sup­pi­lo­vah­ve­roi­ta, pil­ko ne ja pais­ta pan­nul­la ko­koon. Lai­ta uu­ni kuu­me­ne­maan 225 as­tee­seen. Lado voi­del­lun vuo­an poh­jal­le puo­let pe­ru­na­si­pu­li­se­koi­tuk­ses­ta ja ri­pot­te­le pääl­le suo­laa. Li­sää pääl­le pil­kot­tu ame­ri­kan­pe­ko­ni ja sie­net. Li­sää lo­put pe­ru­na­si­pu­li­se­koi­tuk­ses­ta ja ri­pot­te­le vie­lä suo­laa. Vuo­le ha­lu­tes­sa­si pääl­le voi­no­ka­rei­ta. Pais­ta uu­nis­sa noin tun­ti, kun­nes pe­ru­nat ovat peh­men­neet.