Pau­lii­na Ruis­nie­mi

LA­VIA

“Ol­koon nyt yks tom­mo­nen­kin”, sa­noi Ju­ma­la kun la­vi­a­lai­sen loi, kuu­luu van­ha sa­non­ta.

Täs­tä ins­pi­roi­tu­nee­na La­via-seu­ra va­lit­see lop­pu­ke­säl­lä jär­jes­tet­tä­väs­sä su­vieh­toos­sa Laa­duk­kaan la­vi­a­lai­sen, eli Yks täm­mö­sen. Pe­rin­ne al­koi vuon­na 1988, ja 35. täm­mö­nen va­lit­tiin lau­an­tai­na 22. hei­nä­kuu­ta Ta­hos­ten­nie­mes­sä.

Tänä vuon­na täm­mö­sel­tä toi­sel­le kier­tä­vän ku­pa­ri­pan­nun sai ro­vas­ti An­na-Kai­sa Hau­ta­la. Hän muut­ti La­vi­aan Per­ni­ös­tä vuon­na 2004, kun kuo­pus muut­ti opis­ke­lui­den pe­räs­sä pois ko­toa. Hän oli saa­nut pai­kan La­vi­an kirk­ko­her­ra­na, ja avi­o­mies Las­se Hau­ta­la työs­ken­te­li sa­mal­la tit­te­lil­lä Mou­hi­jär­ven seu­ra­kun­nas­sa.

– Et­sim­me so­pi­vaa ta­loa jos­tain sil­tä vä­lil­tä, eli oli­sim­me ai­van hy­vin voi­neet muut­taa myös Suo­den­nie­mel­le. Tääl­tä La­vi­an Mus­ta­jo­en ky­läl­tä löy­tyi kui­ten­kin talo, jo­hon mo­lem­mat ty­käs­tyim­me, vaik­ka se oli ihan vää­räl­lä puo­lel­la, Hau­ta­la muis­te­lee.

Pa­ris­kun­ta aset­tui mo­neen ker­taa laa­jen­net­tuun van­haan hir­si­ta­loon, jon­ka pi­has­sa oli ki­vi­na­vet­ta ja kou­ral­li­nen mui­ta­kin ra­ken­nuk­sia. Seu­raa­van ke­sä­nä muut­ta­mi­sen jäl­keen he jär­jes­ti­vät pi­ha­pii­ris­sään pi­ha­seu­rat, joi­hin tuli seu­ra­kun­ta­lai­sia La­vi­as­ta, Mou­hi­jär­vel­tä ja Suo­den­nie­mel­tä tois­ta sa­taa. Pi­ha­seu­rat ovat niin ikään pe­rin­ne, joka on jat­ku­nut lä­hes kat­ke­a­mat­ta jo pa­ri­kym­men­tä vuot­ta.

Hau­ta­la on ko­toi­sin Rääk­ky­läs­tä ja asu­nut elä­män­sä var­rel­la muun mu­as­sa Jo­en­suus­sa ja Hel­sin­gis­sä.

– Olen ai­na ol­lut vä­hän sel­lai­nen, et­tä siel­lä ol­laan, mis­sä ol­laan. Tot­ta kai ys­tä­viä on jää­nyt esi­mer­kik­si Sa­lon seu­dul­le, mut­ta nyt olen tääl­lä.

Hau­ta­la eh­ti työs­ken­nel­lä La­vi­an kirk­ko­her­ra­na 15 vuot­ta, siir­tyi sit­ten Sä­ky­lä-Köy­li­ön kirk­ko­her­ran si­jai­sek­si pa­rik­si vuo­dek­si ja työs­ken­te­lee täl­lä het­kel­lä Kan­kaan­pään seu­ra­kun­nas­sa kap­pa­lai­se­na vas­tuu­a­lu­ee­naan Hon­ka­jo­en kap­pe­li­seu­ra­kun­ta. Ison seu­ra­kun­nan kau­kai­sem­mil­le lai­doil­le tu­lee mat­kaa 80 ki­lo­met­riä.

– Em­me kui­ten­kaan ole edes pu­hu­neet muut­ta­mi­ses­ta esi­mer­kik­si Kan­kaan­pää­hän. Koti on nyt tääl­lä.

Lei­jo­na­no­san va­paa-ajas­taan Hau­ta­la viet­tää he­vos­tal­lil­la Ki­vi­jär­ven­maas­sa hoi­del­len he­vos­tan­sa Hert­taa ja mui­ta tal­lin asuk­kai­ta. Li­säk­si hän on mu­ka­na La­vi­an nuo­ri­so­seu­ran toi­min­nas­sa ja Riut­ta­la-Mus­ta­jo­en ky­läyh­dis­tyk­sen hen­gel­li­ses­sä toi­min­nas­sa. Omal­la ky­läl­lä siis.

Työn­sä puo­les­ta Hau­ta­la on pal­jon ih­mis­ten kans­sa te­ke­mi­sis­sä ja pyr­kii­kin las­keu­tu­maan alas kir­kon­mä­el­tä ja saar­nas­tuo­lis­ta.

– Ajat­te­len, et­tä ju­ma­lan­pal­ve­lus, eh­tool­li­nen ja py­hyys on kai­ken juu­ri, mut­ta sii­tä läh­de­tään sit­ten ar­keen ja ih­mis­ten kes­kel­le. Jos ih­mi­set ha­lu­a­vat seu­ra­kun­nan mu­kaan jo­hon­kin, sii­hen sa­no­taan ei vain ää­rim­mäi­sen pa­kot­ta­vas­sa ti­lan­tees­sa. Seu­ra­kun­ta­han on ne ih­mi­set, jot­ka elä­vät sii­nä, ei­kä mi­kään hal­lin­to­ko­neis­to, Hau­ta­la sum­maa.