Tämä kesä on täs­sä ja nyt, sa­toi tai pais­toi. Kesä on ruo­hi­kos­sa ki­mal­te­le­vis­sa ve­si­pi­sa­rois­sa, au­rin­gon kuu­men­ta­mas­sa ran­ta­hie­kas­sa, aa­mu­kah­vi­het­kes­sä te­ras­sil­la ja kä­ve­ly­ret­kel­lä met­säs­sä. Ke­säs­tä kan­nat­taa naut­tia kai­kil­la ais­teil­la, vie­lä eh­tii ot­ta­maan sii­tä kai­ken ir­ti. Elo­kuu on vie­lä ke­sä­kuu­kau­si, vaik­ka sitä ko­vas­ti yri­te­tään syk­syn puo­lel­le tyr­kä­tä. Vie­lä tu­lee kau­nii­ta päi­viä.

Lap­suu­den ke­sät tun­tui­vat pal­jon pi­dem­mil­tä. Ai­kui­se­na on eh­dit­tä­vä te­ke­mään kaik­kea no­pe­as­ti, jot­ta ei kesä me­ni­si “huk­kaan”. Mit­kä ovat sit­ten oi­ke­an ja täy­del­li­sen ke­sän ai­nek­set? Ei nii­tä ole, ei ole yh­tä oi­ke­aa ta­paa viet­tää ke­sää, on ihan sama mi­ten ke­sän­sä viet­tää kun­han sii­tä naut­tii juu­ri it­sel­leen so­pi­val­la ta­val­la. Ke­sä­ret­kil­lä voi hie­man poi­ke­ta po­lul­ta, löy­tää uu­sia paik­ko­ja ja mai­se­mia. Jot­kut ha­lu­a­vat täyt­tää ke­sä­ka­len­te­rin­sa mah­dol­li­sim­man täy­teen, jot­kut taas naut­ti­vat tyh­jis­tä ka­len­te­rin si­vuis­ta. Eten­kin lo­mal­la on ihan ok höl­lä­tä ru­tii­neis­ta.

Ke­sä­ka­dut ei­vät ole ol­leet lii­an kuu­mia. Tänä ke­sä­nä sää on hel­li­nyt, ei ole ol­lut lii­an kuu­ma ei­kä kyl­mä. Luon­to on saa­nut ai­na vä­lil­lä sa­det­ta­kin. Sään suh­teen tie­ten­kin jo­kai­sel­la on oma ma­kun­sa. On­ko­han kos­kaan sel­lais­ta ke­sä­sää­tä, jo­hon jo­kai­nen oli­si tyy­ty­väi­nen. Mut­ta it­se olen ai­na­kin huo­man­nut, et­tei sääs­tä ole tänä ke­sä­nä lain­kaan va­li­tet­tu niin pal­jon kuin yleen­sä.

Minä olen viet­tä­nyt hy­vin­kin so­si­aa­lis­ta ke­sää. Tänä ke­sä­nä olen per­heen li­säk­si viet­tä­nyt ai­kaa ys­tä­vien kans­sa, ta­van­nut iloi­sia ih­mi­siä, ko­ke­nut mu­sii­kin sy­ket­tä fes­ta­ri­hu­mus­sa, käy­nyt pik­ni­kil­lä Kir­ju­ris­sa ja naut­ti­nut kii­reet­tö­mis­tä aa­mu­het­kis­tä. Ke­rän­nyt pal­jon uu­sia ke­sä­muis­to­ja. Ja tie­ten­kään en ole eh­ti­nyt te­ke­mään kaik­kea mitä olin suun­ni­tel­lut. Ol­laan tämä kesä näin.

Vie­lä siis eh­di­tään naut­ti­maan ke­säs­tä. Vaik­ka kuun­te­le­mal­la luon­non ää­niä is­tu­en kan­non no­kas­sa tai kier­te­le­mäl­lä ta­pah­tu­mia ja fes­ta­rei­ta naut­tien eri­lai­sis­ta koh­taa­mi­sis­ta. Joka so­lul­la la­da­taan au­rin­ko­e­ner­gi­aa pi­me­ää vuo­de­nai­kaa var­ten. Sit­ten tal­vel­la muis­te­taan kir­kas päi­vä, se kesä ja se va­lon häi­vä.

Miia Vik­man