Työ­vuo­sia oli reip­paas­ti ta­ka­na ja aloi­tin myös opis­ke­lut työn ohel­la. Ko­ro­na ku­rit­ti työ­maa­il­mas­sa ja kun ti­lan­ne hel­pot­tui, tuli va­ki­tui­ses­sa työ­pai­kas­sa lo­mau­tuk­set. Sii­tä al­koi oma ai­ka­kau­si heit­to­pus­si­na eri ta­ho­jen ja vi­ras­to­jen kans­sa. Lip­pua, lap­pua, sel­vi­tys­tä ja to­dis­te­lui­ta. Kes­ken ole­vat opis­ke­lu­ni ei­vät hel­pot­ta­neet asi­aa. Olin ti­lan­tees­sa, et­ten ol­lut­kaan yh­tään mi­kään. En ol­lut työ­tön, kos­ka olin opis­ke­li­ja, sii­hen riit­ti et­tä oli kou­lus­sa kir­joil­la. En ol­lut opis­ke­li­ja, kos­ka opis­ke­lut oli­vat vain osan ai­kaa vuo­des­ta. Työ­tön ei voi opis­kel­la tai toi­sin­päin. Olin kuu­lem­ma vä­liin­pu­to­a­ja. Tämä to­te­a­mus ei kui­ten­kaan aut­ta­nut yh­tään ta­lou­del­li­seen ti­lan­tee­seen.