SM-kisat
Mul o ain syksysi vähä vaikeet hakee motivaatioo jatkaa pyäräilyy. Joka vuasi mää tule iha flaatiks ja mikkää ei oikee kiinnost.
Se alkaa sit kuitenki jossai kohtaa menee siihe, et ala miättii, mikä se juttu vois ol.
Joskus oo ollu apukuskin nuoremmil ja se on ruakkinu kyl hyvi. Tahtoo vaa nykyää ol, ettei must oikee ol siihe ennää. Ko se o raataja hommaa, eikä kunto ennää piisaa siihe. Peräl roikkuja aletaa olee, eli aurinkokanne miähii.
Jostai mää sai päähäni panostaa ikäluakkakisoihi ja aika-ajoo. Mää oo siin ollu joskus kohtalaise hyväki.
Viä ko me anottii ne mee seura järjestettäväks Pomarkkuu.
Siä o erittäi hyvät puitteet ja siä saa rauhas kisat hyvil teil eikä tarvi ajel erestakas kisakeskukse ja maaliauee välil. Homma hoitu paremmi ko mones arvokisas.
Leikkimiäline haaste omaa päähä, et oo nopeempi ko Pekka Iskust. Mää oli hävinny sil järjestää viimeset kolme vuat.
Kärki o mult karannu kauas ja tiäsi, ettei sitä vuares kii saa, mut aatteli et jos viire joukkoo.
Talvel pääti, et mää en sisäl mitää tiatokoneajoo aja. Muatii tai ei. Emmää jaks semmost. Kerta viikos spinniveto OleFitis sai riittää.
Mut mää hiihri. Kävi oikee kisois itteni munaamas. Ohi mentii molemmilt pualilt mut ahtaal oltii. Kunto kasvo hyvi. Paitti et kevääl tuli joku pöpö. Veikkaa koronaa ko oireet oli semmoset vai testi näyttiki miinust. Oti se vaa kerra.
Tuli rytmihäiriöit ja ne alko pikkase pelottaaki, ko kisas pamahti yli kahresara.
Sen ehroil reenasi kummiski mittarii tarkkaille.
Kevääl ekat kisat oli semmost semii. Koko aja kummiski parani. Viikko tempos aika putos pikku hiljaa, mut nii parani Pekanki. Se sano kerra, et hän parantaa erel koko aja.
Se oli virhe, koska siin kohtaa mää pääti, et nahka tulee olee kallis.
Ajoasentoo viilattii, mut ei päästy iha kunno asentoo ko reiret o liia isot. Ne otti mahaa kii.
Tuula otti kuvii, mimmonen asento o. Munamiäs tuli ekan miälee ko itteeni katteli.
Kisa lähesty ja Mää oikee huilasi pari viikkoo enne kisaa , enkä menny jätkie kans välikelilenkeil ko pari kertaa.
Kisa-aamun sit oli Harjatiäl Pomarkus startti. Reitti oli mu suunnittelema, mut tei se nuarii varte. Se o turvalline. Mul siin o liikaa nousuu. Pojat arpo mu viä Peka etee ajaa. Takan tuleval o hyäty, mut eipä sit pääs sanoo kotii verost.
31 kilsaa lähti mukavasti. Monee vuatee ei ajo oo tuntunu yht hyvält. Loppuu saakka jakso, mut ajo jälkee oli aiva nakit. Oli pakko pääst kotii huilaa. Kaikki jäi sin maantiäl. Viires olin ja Pekka kuures. Viistoist sekuntii oli välii. Mää nousi ko veeniiks lintu tuhkast.
Jyrki Lepistö