Tal­vel­la säh­kö­so­pi­muk­sem­me oli kat­kol­la. Asi­aa oli stres­sat­tu ja kuun­nel­tu hur­jia ta­ri­noi­ta yli­suu­ris­ta säh­kö­las­kuis­ta. Ot­tai­sim­me­ko kal­liin mää­rä­ai­kai­sen so­pi­muk­sen vai siir­rym­me­kö pörs­si­säh­köön? Kil­pai­lu­tuk­sen ja har­kin­nan jäl­keen pää­dyim­me pörs­si­säh­köön. Kaup­pa­reis­sul­la olin pot­kais­ta isän­tää, joka eh­dot­ti pan­nu­kah­vin os­ta­mis­ta. Heit­ti­pä huo­non vit­sin.

Yh­des­sä yös­sä pörs­si­säh­kö saa­pui ta­loon muut­ta­en to­tu­tut ta­vat ja toi­met uu­sik­si. Hin­nan­seu­ran­ta­so­vel­luk­set la­dat­tiin pu­he­li­miin ja aloim­me seu­raa­maan ovat­ko pal­kit si­ni­sel­lä vai pu­nai­sel­la. Pal­kit al­koi­vat pyö­rit­tä­mään elä­määm­me, tai sil­tä se aluk­si tun­tui. Piti suun­ni­tel­la mi­hin ajoit­taa pyy­kin­pe­sut ja kos­ka tis­ki­ko­ne lai­te­taan pääl­le. Jos pal­kit oli­vat suo­tui­sim­pia yö­ai­kaan, he­rä­tys­kel­lo soi­maan ja ko­neet käyn­tiin.

Säh­kö­läm­mi­tys vä­hen­net­tiin mi­ni­miin, puu­läm­mit­tei­set hel­lat ja uu­nit mak­si­mi­käyt­töön. Ruu­an­lait­to ja kii­reet­tö­mim­pien aa­mu­jen kah­vin­keit­to siir­tyi puu­hel­lal­le, pan­nu­kah­vi ei siis ol­lut huo­no vit­si. Kaik­ki vei myös enem­män ai­kaa. Vii­den hen­gen per­hees­sä, jois­ta kol­me tei­ni-ikäis­tä, suih­ku­kult­tuu­ri koki täy­del­li­sen muu­tok­sen. Pit­kien spa-suih­ku­het­kien si­jaan ope­tel­tiin te­hok­kaat ja ener­gi­ays­tä­väl­li­set pe­su­toi­men­pi­teet, läm­min­ve­si­va­raa­jaa ei enää nap­sau­tel­tu ma­nu­aa­li­ses­ti pääl­le en­nen ai­ko­jaan. Isän­tä ti­la­si säh­kö­mie­hen asen­ta­maan ko­din­hoi­to­huo­neen sei­nään jon­kin­lai­sen va­lon, liit­ty­en kos­tei­den ti­lo­jen lat­ti­a­läm­mi­tyk­seen. Enem­pää en jak­sa­nut enää si­säis­tää, kuin et­tä net­tiä tar­vit­see toi­mi­ak­seen ja väri vaih­tuu pin­kis­tä si­ni­seen. Sau­na ei läm­men­nyt kuin si­nis­ten palk­kien val­li­tes­sa, eli hy­vin har­vak­sel­taan.

Sii­nä tal­ven pi­mei­nä ja pu­na­palk­ki­si­na il­toi­na, kynt­ti­län­va­los­sa is­tus­kel­les­sa ja pui­ta lei­vi­nuu­niin li­säil­les­sä, tuli fii­lis elä­män harp­paa­mi­ses­ta men­neil­le ajoil­le. Sel­vi­äi­si­kö täs­tä iki­nä jär­jis­sään?

Vii­kot ku­lui­vat ja lap­sil­le va­lo­jen sam­mut­te­lus­ta huo­maut­te­lun lo­mas­sa al­koi uu­det toi­min­ta­ta­vat tun­tua koko ajan enem­män asi­aan kuu­lu­vil­ta. Mi­ten al­kuun niin epä­nor­maa­lis­ta voi­kin tul­la niin nor­maa­lia? Kun saim­me en­sim­mäi­sen tu­lok­sen et­tä säh­kön­ku­lu­tuk­sem­me oli las­ke­nut lä­hes puo­lel­la, ym­mär­si mi­ten pär­jää pal­jon vä­hem­mäl­lä, kun vain opet­te­lee uu­sia toi­min­ta­ta­po­ja. Opim­me ly­hy­es­sä ajas­sa vä­hen­tä­mään säh­kön ku­lu­tus­ta, ajoit­ta­maan sitä oi­kein ja olim­me op­pi­neet myös iloit­se­maan enem­män it­ses­tään­sel­vis­tä asi­ois­ta, ku­ten sau­nas­sa käy­mi­ses­tä. Aloin poh­ti­maan säh­kön­ku­lu­tus­ta laa­jem­min kuin pel­käs­tään säh­kö­las­ku­jen kan­nal­ta, mi­ten lop­pu­jen lo­puk­si pie­nil­lä muu­tok­sil­la pys­tyi vai­kut­ta­maan.

Ke­vään myö­tä il­mat ovat läm­men­neet ja valo li­sään­ty­nyt. Pal­kit ovat si­ni­sel­lä yhä use­am­min. Ai­ka ja so­vel­luk­sen pal­kit näyt­tä­vät, mi­hin ja mi­ten täs­sä men­nään päi­vä ker­ral­laan eteen­päin. Mut­ta tä­hän men­nes­sä opit­tu on, mi­ten ih­mi­nen so­peu­tuu yl­lät­tä­vän no­pe­as­ti, kun­han an­taa muu­tok­sel­le mah­dol­li­suu­den.

Miia Vik­man