Tätä pui­daan usein sekä kou­lus­sa, päi­vä­ko­dis­sa et­tä ko­to­na. Kun on pal­jon po­ruk­kaa, mo­nen­lai­sia mie­li­pi­tei­tä ja tar­peek­si vauh­tia vä­lil­lä tun­teet kuu­me­nee. Lap­se­na har­joi­tel­laan eri­lais­ten tun­tei­den il­mai­sua ja kä­sit­te­le­mis­tä, ku­ten myös ris­ti­rii­ta­ti­lan­teis­sa toi­mi­mis­ta.

Har­voin her­mos­tu­mi­nen kui­ten­kaan on kiu­saa­mis­ta. Jo­kai­nen her­mos­tuu jos­kus, mut­ta toi­vot­ta­vas­ti ei kiu­saa kos­kaan.

Meil­lä Noor­mar­kun yh­te­näis­kou­lus­sa on ol­lut täl­lä vii­kol­la näh­tä­vil­lä Mi­nuun­kin sat­tui­va­lo­ku­va­näyt­te­ly, joka ker­too kiu­saa­mi­ses­ta. Jo­han­nan Ka­reen ot­ta­mat ku­vat ja jul­ki­suu­des­ta­kin tut­tu­jen hen­ki­löi­den ta­ri­nat kou­lu­kiu­sa­tuk­si tu­le­mi­ses­ta ja kei­nois­ta sel­vi­tä sii­tä ovat to­del­la kos­ket­ta­via ja pu­hut­te­le­via.

Oli häm­mäs­tyt­tä­vä huo­ma­ta, kuin­ka kes­kit­ty­nees­ti op­pi­laat py­säh­tyi­vät kat­se­le­maan ku­via ja lu­ke­maan ta­ri­noi­ta. Ko­ke­mus­ta jäl­ki­kä­teen luo­kas­sa pur­ka­es­sa ha­vah­duin taas las­ten oi­val­luk­siin ja fik­suu­teen:

Min­kä ta­kia ku­kaan ha­lu­aa kiu­sa­ta tois­ta? Ei­kö kiu­saa­ja ym­mär­rä, mil­tä it­ses­tä tun­tui­si jos joku te­ki­si it­sel­le niin? Ei­hän eri­lai­suus ole mi­kään syy kiu­sa­ta, miet­ti­kää­pä sitä jos kaik­ki me oli­sim­me sa­man­lai­sia! Tu­lin su­rul­li­sek­si, kun ajat­te­lin mil­tä kiu­sa­tuis­ta tun­tuu.

Kiu­saa­mi­ses­ta on tär­keä pu­hua. Jo­kai­sen vel­vol­li­suus on sel­lai­seen puut­tua. Kiu­saa­mi­nen on tois­tu­vaa, ta­hal­lis­ta epä­a­si­al­lis­ta toi­min­taa, jol­la yri­te­tään ai­heut­taa jol­le­kin kär­si­mys­tä, ki­pua tai pa­haa miel­tä. Se voi ol­la po­ru­kan ul­ko­puo­lel­le jät­tä­mis­tä, val­heel­li­sen tie­don le­vit­tä­mis­tä tai esi­mer­kik­si fyy­sis­tä vä­ki­val­taa. Il­me­nee se sit­ten mil­lä ta­voin ta­han­sa, on se tuo­mit­ta­vaa ja jät­tää sy­vät jäl­jet.

Yk­si op­pi­lais­ta ky­syi, et­tä kun kiu­saa­mi­nen on niin ka­ma­laa, mik­si ku­kaan vie­lä kiu­saa? Kun­pa rat­kai­su oli­si­kin niin help­po. Yh­del­lä pie­nel­lä asi­al­la oli­si kui­ten­kin iso mer­ki­tys. Hyvä ruok­kii hy­vää. Eri­lai­suut­ta sekä mui­ta ih­mi­siä kun­ni­oit­ta­va ja ar­vos­ta­va puhe opi­taan ko­toa.

Mitä jos seu­raa­val­la ker­ral­la kun te­kee mie­li ko­vin sa­noin las­ten kuul­len ar­vos­tel­la jo­ta­kin teh­täi­siin poik­keus sään­töön?

Vi­lii­na Vä­li­mä­ki

äi­ti, ope ja kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu