Timo Sa­vu­nen

AH­LAI­NEN

Ah­lais­ten kir­kon­mä­el­lä, ki­vi­muu­ria vas­ta­pää­tä, on ko­mea maa­lais­ta­lo ja kau­nis piha. Pit­kä pi­ha­ra­ken­nus kät­kee si­sään­sä odot­ta­ma­ton­ta osaa­mis­ta, sil­lä mi­kään ul­ko­a­sus­sa ei pal­jas­ta et­tä ky­sees­sä on au­to­pel­ti­kor­jaa­mo ja maa­laa­mo. Vie­lä­pä sel­lai­nen, jon­ne alan har­ras­ta­jat tuo­vat au­to­jaan ym­pä­ri Suo­men.

Oven ta­kaa löy­tyy Ant­ti Se­li­vaa­ra. Hän on Se­li­vaa­ra Clas­sic -yh­ti­ön pe­rus­ta­ja ja omis­ta­ja. Ant­ti on gril­laus­puu­his­sa, mut­ta täl­lä ker­taa ky­sy­mys ei ole ruo­as­ta. Gril­lis­sä, eli lait­tees­sa, jos­sa au­ton ko­ria pys­tyy kään­te­le­mään mie­len­sä mu­kaan, on kiin­ni­tet­ty­nä Ford Mus­tang Shel­by vuo­del­ta 1967, kut­su­ma­ni­mel­tään ”Ele­a­nor”.

– Kun au­to kun­nos­te­taan niin se en­sin pu­re­taan ihan täy­sin, Ant­ti se­lit­tää.

– Moot­to­ri vie­dään omal­le pa­jal­leen, sa­moin si­sus­tus en­ti­söi­dään erik­seen, ja mi­nul­le tu­lee kori, eli teen sii­hen kaik­ki pel­ti­se­pän työt ja maa­lauk­sen vai­heet vii­meis­te­lyä myö­ten.

Har­ras­te­au­ton en­ti­söin­ti­työ ei ole hä­täi­sen mie­hen hom­maa. Ko­ris­ta käy­dään läpi joka ai­noa sent­ti, ja pie­nim­mät­kin hal­ke­a­mat, mur­tu­mat, pai­nau­mat ja muut viat kor­ja­taan. Usein käy niin, et­tä val­mii­ta osia ei iäk­käi­siin ja har­vi­nai­siin me­no­pe­lei­hin yk­sin­ker­tai­ses­ti ole saa­ta­vis­sa. Sil­loin ne pi­tää osa­ta teh­dä it­se.

Ant­ti Se­li­vaa­ral­la on ko­ke­mus­ta toi­sen­lai­ses­ta­kin au­to­pel­ti­kor­jaa­mo­toi­min­nas­ta. Hän pyö­rit­ti pit­kään lii­ket­tä, jos­sa au­to­ja meni läpi vuo­den ai­ka­na lä­hes kak­si tu­hat­ta. Se te­kee seit­se­män kos­laa sekä si­sään et­tä ulos joka päi­vä.

– Täs­sä hom­mas­sa au­to­ja on työn al­la yk­si ker­ral­laan, ja se ot­taa juu­ri sen ajan kuin se ot­taa. On oma rau­ha teh­dä, ja kaik­ki ko­hel­ta­mi­nen puut­tuu. Toi­saal­ta työn jäl­jen­kin tu­lee sit­ten ol­la täy­sin vir­hee­tön­tä, Ant­ti Se­li­vaa­ra miet­tii.

Har­ras­te­au­tot ei­vät ole mitä ta­han­sa kul­ku­pe­le­jä. Ne ovat omis­ta­jien­sa aar­tei­ta, mo­nes­ti klas­si­koi­ta, ja sa­mal­la hy­vin ar­vok­kai­ta. Nii­tä myös kä­si­tel­lään sen mu­kai­ses­ti. Se­li­vaa­ra Clas­si­cin työ­ti­lat ovat esi­mer­kil­li­sen siis­tit, ja jos au­to tu­lee ko­ko­nai­se­na, niin sii­tä suo­ja­taan huo­lel­li­ses­ti kaik­ki tar­vit­ta­vat osat. Kun jo­kai­nen yk­si­tyis­koh­ta teh­dään pil­kun­tar­kas­ti, työ­tun­te­ja­kin ker­tyy.

– Se tie­tys­ti vaih­te­lee pal­jon kos­ka tän­ne tu­lee hy­vin eri vai­heis­sa ja kun­nos­sa ole­via au­to­ja. Mut­ta jos käy­dään koko kori läpi niin pu­hu­taan hel­pos­ti use­am­mas­ta sa­das­ta tun­nis­ta, ja se on vain tämä mi­nun osuu­te­ni. Kaik­ki­neen au­ton en­ti­söin­tiin voi hy­vin men­nä pari kol­me tu­hat­ta työ­tun­tia, jos­kus enem­män­kin.

Kun toi­min­ta-aja­tus on näin eri­tyi­nen niin on ai­ka sel­vää et­tei kir­kon­mä­el­le kan­na­ta hu­ris­tel­la ruos­tet­ta kuk­ki­val­la ci­vi­cil­lä tai edes sil­lä rak­kaal­la kup­lal­la.

– On­han se vä­hän niin, et­tei pa­rin ton­nin käyt­tö­au­toon kan­na­ta ihan hir­vei­tä si­joit­taa. Mut­ta olen tie­tys­ti vä­lil­lä au­tel­lut tut­tu­ja, jos jo­tain pien­tä on tar­vin­nut teh­dä, Se­li­vaa­ra nau­rah­taa.

– Mut­ta voi­han har­ras­te­au­to si­nän­sä ol­la, mikä ta­han­sa, hän muis­tut­taa.

Au­tot ovat ai­na ol­leet Ant­ti Se­li­vaa­ran in­to­hi­mo - sekä työ et­tä har­ras­tus - ei­kä se ole muut­tu­nut. Omia har­ras­te­au­to­ja löy­tyy, ja on hä­nel­lä ral­li­taus­taa­kin. Mut­ta, mikä an­taa sen suu­rim­man pal­kin­non kun pu­hu­taan au­to­jen en­ti­söin­ti­työs­tä?

– Kyl­lä se on se kun nä­kee työn val­mii­na, ja au­ton vaik­ka­pa jos­sain näyt­te­lys­sä. Sii­nä koh­taa voi ihan tyy­ty­väi­se­nä kat­sel­la ja miet­tiä, et­tä toi on muu­ten mun te­ke­mä, Ant­ti hy­myi­lee.